Oli pimeä ja myrskyisä yö.. ja Hani päätti alkaa pitkästä aikaa kirjoittamaan jotain pienen pieniä salaisuuksia tänne niin mielettömän salaiseen paikkaan.. täähän on niin salainen paikka, etten edes nykyään ite meinaa löytää tänne. Tai jotain.. ;D Hahaa.. tohon pysähtyi sitten sormet ku seinään. Olipas helppo aloitus.. mut jatko on taas vaikeampaa.. päässä pyörii sanat, lauseet ja yritän kovasti saada niitä kirjoitettua tähän, nyt.. Viime kerralla kerroin, et muutin maalle ja sydän on pipi. Sama meno edelleen.. mun ihana jääräpää kroppani hylkii kaikkia lääkkeitä ja sopivia ei ole edelleenkään löytynyt.. eli sairasloma jatkuu ja jatkuu.. perjantaina pitäis taas raahata ittensä wandalle lääkäriin. Pikkuhiljaa siis mennään.. edelleen. Mä olen siis chillaillut oikein urakalla.. tosi urakalla. En siis ole tehnyt juurikaan mitään, mut koko ajan on ollut kyl kaikkea kivaa elämässä. Mietiskelin tos yks päivä, et Hei! Mähän olen ollut saikulla kohta kolme kuukautta.. K-O-L-M-E kuukautta.. se on pitkä lyhyt aika. Oikeasti, se on ikuisuus tässä hetkessä. Ja se on tehnyt mulle mielettömän hyvää. Uuh. Olen kerinnyt miettiä, kokea, nauttia, nauraa, itkeä, tuntea paljon paljon asioita. Ja nukkua. Not so fast.. Ei, ei ole mun suojamuuri kadonnut. Ei se katoa kovinkaan helpolla. Olen jopa varautunut, ettei koskaan. Joojoojoo. Mut mä olen tullut sen kans aika sinuiksi jo. En edes oleta sen katoavan mihinkään. Ja tämän olen sitten kyllä kertonutkin sitä  tietoa tarvitseville. Hyvä tyttö siis. Tiedän myös syyt, miksi mulla se on edelleen niin vahvasti. Mut siitä toisella kerralla. Pitkä juttu. Mut niin.. elän hetkessä koko ajan. Tai kroppahan mut siihen pakottaa.. en voi suunnitella juurikaan mitään kovinkaan pitkälle. Joku päivä olen parempi.. joku päivä taas pysyn hereillä 4 h.. ja chillailen sängyssä miettien, mitä mun sydän ny touhuaa.. kun se kipristelee ja sit mä vain hengitän. Rauhallisesti. Antaen sydämen päättää mitä seuraavaksi. Tänään puhelimes ystävä kysyi mun torstai-perjantain suunnitelmia.. mä vastasin, et ei voi vielä tietää. Se kysyi muutakin suunnitelmia ja taas vastasin, etten tiedä. Mä en tiedä. Hee. Se kuullostaa hassulta, kun olen aina ollut niin kova suunnittelemaan ja järjestelemään asioita ja nyt en edes enää tiedä huomisesta. Tajusin, et tuo tunne on kyllä toisaalta erittäin vapauttava. Ei paineita mitä seuraavalla hetkellä tapahtuu.. koska elämä voi olla liian lyhyt, jos sen suunnittelee täyteen. Siksi olenkin onnellinen tästäkin hetkestä.. Pusuja <3