..joskus kyyneleitä.. usein hymyä ja aina tunteita. Tunteista on osa ihania, osa vaikeita, osaa ei haluaisi kokea ja osa alusta uudelle onnelle. Mä olen onnellinen läpi kyyneleiden siitä, että olen minä. Kaiken ei tarvitse olla helppoa, mutta aina nautinnollisen syvää. On osattava kohdata asiat katsomalla niitä silmiin. On uskallettava tutkia itseään ja antaa sen oman sisäisen aistin ohjata elämässä. On ihanaa osata kyynelehtiä, silloin tietää tuntevansa, elävänsä. On myös ihanaa tuntea se olotila kyyneleiden kuivuessa jo poskille, raukea hyvänolon tunne. Hetki tuosta eteenpäin.. huomaat peilistä sinua katselevan takaisin kaksi tähteä silmien kohdalla. Ja tiedät, että sitä se elämä joskus on. Olla tähtisilmä. Ja herkkä. Joskus liiankin. Mutta.. jos se ei olisi näin, se en olisi minä. Vahva minä, joka ymmärsi jotain ja jatkoi taas matkaa.. Yksin. On hyvä näin.

"Näiden tähtien alla.. "