Nyt on.. öö.. maanantai. Kai. 15:sta päivä putkeen duunissa menossa.. siis kahdessa, mä olen aloittanut sen toisenkin duunin. Vielä 5 päivää ja sitten olisi ainut vkoloppu vapaa lokakuussa. Sekin menee kelkkamessuilla Jkl:ssä. Päivät on pitkiä, illat pimeitä ja uni tulee yksin peiton alla. Ei ole aikaa, eikä voimia miettiä mitään suurta elämässäni nyt. Jokaisen pienen voimanrippeenkin käytän tehokkaasti duuniin. Haluaisin tehdä kaikkea, mutta nyt ei ole sen aika. Nyt on taisteltava, koska unelma odottaa mua.. ens keväänä. Huomasin lauantai-iltana, että olen taas saanut paikattua suojamuurini. Nyt se on vahvempi kuin koskaan.. Tietyllä tavalla pelottavaa, koska jaksanko uskoa, että koskaan tulee sellaista, joka murtaa sen. Olen työntänyt paljon kysymyksiä jonnekkin, en halua ettiä nyt vastauksia, pakoilen. Haluan uskoa, että vastaukset tulevat kun niiden aika on. Kai.