Tänään mission "uusi duuni" jatkui. Kiltti setä soitti (jolla oli kyllä todella makee ääni.. hmm.. ja kun meen hämilleni.. tulee niin lapinmurretta, että.. ja kun alan puhumaan sitä, saan kaikki hymyilemään.. liian hassun kuuloista..) ja kertoi, että mä olen ensimmäinen ja ainut, joka pääsee tästä nyt jatkoon. Jatko jatkuu sitten TJ:n kanssa. Taas. Mutta hyvä niin. Eli paikkaa tehdään yhä. Mä rukoilen täällä, että voisin jo pomppia ympäri taloa fiilistelemässä TJ-päiviä. Siihen asti vain hymyilen ja uskon. Aurinkoista hymyä.. Ja jännitän. Hui..

[Edit] Savusiikapasta oli hyvää. Nami.