"On yö. Nukun. "Katselen", kuinka avaat ulko-oven, joka on jäänyt vahingossa lukitsematta.. aivan kuin tietäisit sen.. astut eteiseen ja otat kengät pois.. kävelet olohuoneeseen ja rauhoitat rapsuttaen haukun.. nouset rauhallisesti.. katsot makuuhuoneeseen, jossa nukun syvää unta.. tietämättä mitään läsnäolostasi.. katsot minua samalla, kun riisut vaatteitasi.. hymyilet.. katseesi on hellä ja vähän ilkikurinen.. tulet sängyn päätyyn.. laskeudut polvillesi ja nostat vähä peittoa.. kosketat varpaitani.. liikahdan, mutten herää.. tuhisen tasaisesti.. jatkat varpaiden koskettelua.. sormesi liikkuvat pienillä, varovaisilla hierovilla liikkeillä varpaasta toiselle.. päästän pienen uniäänen.. painat huulesi ihooni.. suukottelet kevyesti varpaitani.. nilkkaa.. toista nilkkaa.. nouset ylemmäs koko ajan suukotellen.. tärisen unissani tunteesta, minkä huulesi antavat.. jatkat suukottelua.. koskettelua.. kunnes herään.. et anna minun säikähtää.. unisena otan sinulta suudelmat vastaan.. aamulla kun herään, olet ihan kiinni minussa.. avaat silmäsi ja hymyilet.. ei sanoja.. vain katseet.. lähtiessäsi sanot, näin on hyvä.. ja tiedän, että palaat.."

Ihokaipuu tuo levottomia unia.. Ollapa noiden unien jälkeen ihan "normaalilla" fiiliksillä.. Vaikeaa. Yksin oleminen on välillä niin niin vaikeaa. Toivottavasti osaan arvostaa ja rakastaa joskus muistaen nämä hetket, kun olin yksin ja oli vaikeaa. Sitä toivon. Silloin se on puhdasta. Ja aitoa.