Aamu alkaa perinteiseen tyyliin.. Ylös, suihku, hiukset&vaatteet yhtäaikaa.. Haukku ulos ja haukku sisään. Pysäkille. Uh, pikkusen kylymä ilma. Duuniin. Sormet jäässä aamukahvi kädessä mietiskelen jouluviikkoa. On ihan hirveästi tullut nähtyä eri ihmisiä. Ystäviä, kummilapsia, eksän sukulaisia ja eksää. Tunteiden viikko. Hymyilyttää. Vaikka kaikki tapaamiset eivät olekaan olleet ihan helppoja, niin nautittavia kyllä. Olen tietoisesti ottanut omaa tilaa tänä vuonna ja pitänyt vähemmän yhteyttä. Olen kiltti, kuitenkin ja koen suurta syyllisyyttä, jos ja kun en ole päästänyt tiettyjä ihmisiä lähelleni, vaikka tiedän sen olleen oikein juuri tässä elämäntilanteessani. Ja vaikeaahan se on ollut, sitä en kiellä, mutta ainut tie minulle ulos entisestä elämästä. Ja se tunne, mikä tulee, kun pitkästä aikaa näkee, kuulee ja koskettaa rakkaita ihmisiä, jotka ovat olleet elämässäni niin pitkään, on sanoinkuvaamattoman koskettavaa. Kyyneleet tulevat silmiin ja halaaminen ei lopu millään. Tai kun on just päästänyt irti, halaa uudestaan ja uudestaan. Halu koskettaa koko ajan, varmistaakseen että kaikki on todellista, on uskomaton. Kylmät väreet kulkee pelkästä ajatuksesta pitkin ihoa. Ja ne keskustelut, joihin on niin ihanaa uppoutua aikaa muistamatta. Ääni, ilmeet, eleet, kaikki. Ihan kaikki. Pitäisi muistaa aina, kuinka onnekas on. Minulla on niin paljon ihania ihmisiä lähellä. Ihmisiä, jotka rakastavat minua juuri tälläisenä kuin olen. Kiukkupeppunakin. Ja kuinka paljon minä rakastan heitä kaikkia juuri sellaisena, erilaisina, uniikkeina, onnellisena juuri siitä, että he ovat just sellaisia. Halittavia.. mmm. Elämän pieniä Isoja asioista. Juuri niitä, joita ei aina näe, mutta tietää niiden olemassa olon siinä. Ihan lähellä. Sydämessä.
 
Tiistaina, kun kävelin postiin, päälläni mummini kutoma pitkä villapaita, tunsin sen. Villapaita, joka korostaa juuriani. Lapista. Ihanan sininen, joissa revontulenvärejä kauniisti hihoissa sekä helmassa. Tunsin, mummini läsnäolon. Se tunne tuli vahvasti ja sai minut hymyilemään ja vilkuttamaan taivaalle. Niin, täällä sinun pieni tyttären tyttösi taapertaa kylmässä maailmassa sinun kutoma villapaita päällä. Ihanaa. Vilkutin myös ukille, papalle.. Kaipaan heitä kaikkia valtavasti. Kaipaan niitä hetkiä yhdessä ja sitä tunnetta. Ja haleja. Tuh.
 
Onneksi on Joulu.