[08:14] Istun unisena kannettavani edessä, duunissa. Viime yö oli rankka yö.. pitkästä aikaa rankka tällä tavalla. Minä, neiti, joka pystyy nukkumaan milloin vaan, missä vaan, kuinka kauan tahansa.. tapitteli pimeää kattoa ajatuksia pää täynnä kellon näyttäessä neljää aamuyöllä. Kerroin aiemmin, etten ole halunnut/uskaltanut/kerinnyt tai miten vaan miettiä mitään suurta elämässäni. Olisikin noin. Olisi ihme, jos mun pieni analysoiva pääni ei miettis mitään suurta. Mietin mä, paljon ja koko ajan. Mä olen hukassa. Mä olen aivan pihalla, mihin suuntaan mun pitäisi viedä mun elämääni. Mä pelkään mun suojamuurta. Välillä musta tuntuu, että mä pelkään elää...

[Edit] Tässä kohtaa skippas webbipalvelin ja tuli vähän kiire.. eli jatketaanpas myöhemmin aiheesta ;o) Tätä tää elämä on. Hymyilyttää..