Pää täynnä ajatuksia.. ja olotiloja. Oli ihana viikonloppu Tammerfesteillä. Tosi ihana. Tuli nähtyä uusia ihania ihmisiä ja jotkin vanhat ihmiset mun elämästä nousivat ihan eri rooliin.. mutta elämällä on tapana viedä.. hassua on, että en pelkää mitään, en mieti liikaa, en ajattele liikaa, nyt vain menen niinkuin on tarkoitus mennä. Haluan säilyttää tän olon. Tuntea, että mä leijailen tuulen mukana.. ja vain aika näyttää mihin se vie mua. Mä nukuin kaksi ihanaa pitkää yötä ihmisen vieressä, joka tuli mun elämään puun takaa ihan läheltä.. ja kun yritin mennä kauemmas.. vahva käsivarsi veti minut unissaanki takaisin. Ei liikaa sitomuksia, ei liikaa lupauksia vain hetkiä. Hetkiä, jotka vievät syvälle. Tuntuu hyvältä näin. Mä olen erilainen ja tämä ihminen tietää sen. Se ihminen on erilainen ja mä tiedän sen. Mä annan vapauden ja saan vapauden. En ole valmis vielä. Ja tämän ihmisen kanssa mun ei tarvitse ollakkaan. Mun ei tarvitse pelätä ja se tuntuu uskomattomalta.  Mä voin olla vain minä. Juuri tämmöisenä kuin olen. Ja yhä kuitenkin saan pehmeät huulet huuliani vasten. Mitä muuta voin pyytää..? Haluta..? En keksi juuri nyt. Eikä mun tarvikkaan keksiä. Mä elän&tunnen. Se riittää mulle.