Mä olin niin pyhästi päättänyt, että tänään, just tänään menen ajoissa nukkumaan. Lenkille, 24:nen, sauna ja pitkät yöunet. Juu.. putkeen meni taas. Yllättävää, että juuri silloin alkaa fiksaamaan omaakin konetta, kun pitäis saada nollattua univelkoja. Vähä päivitystä, siivousta, järjestelyä jne. Pieniä ongelmakin oli. Nyt onneksi toimii. Ja tuplapalomuuri torjuu kaikki pahat pahat örkit. Ja jos nyt joku sattuu muka pääsemään läpi, sitten Norton and go iskee kiinni ja syö ne. Jee. Ja me voitettiin. Näin. Nörtteilyä. Mutta taas mä lipesin asiasta. Mä oon hyvä tekemään suunnitelmia. Ja usein toteuttamaankin ne. Tämän viikonlopun olen päättänyt käyttää lököttelyyn. Vähän siivousta, vähän safkantekoa, vähän lukemista, vähän saunomista, vähän enkeleiden tekemistä, vähän maalausta, vähän lenkkeilyä, vähän leffoja. Paljon unta, paljon musiikkia, paljon kynttilänvaloa, paljon mandariinejä, paljon pomppimista pitkin omaa himaa pyjamat päällä, paljon tanssimista, paljon ajatuksia ja suunnitelmia. Ei yhtään kelkkailua, ei yhtään baarireissua, ei yhtään shoppailua, ei yhtään murheita. Loistosuunnitelma. Tästä lähdetään. Katotaanpas pysyykö neiti himassa. Houkuttelu maalle alkoi jo. Mut mä taistelen. Joskus on pakko. Ja muistan vielä hyvin sen rauhallisen hyvän olon, mikä oli lomalla.. eikä siitä ole kuin kolme päivää. Jos nyt jo sen unohtaa.. tulee pitkä lopputalvi. Joskus toivoisin voivani nukkua talviunta. Herätä keväällä, kun aurinko paistaa ja koivuissa on silmut. Venyttelisin ja söisin vähä mysliä. Sitten nauttisin koko kesän, eikä tarvis edes nukkua, kun on nukunut varastoon koko talven. Mutta taas toisaalta. Siiten ei näkis niitä puita, joihin huura on tarttunut. Eikä tuntis sitä talvenhenkeä. Ehkä mä nukun vain nämä yöt. Hyvää yötä ja helliä unia. Bye.