Mä olen herkistellyt ilman kyyneliä tänään täällä himassa, kolmen tunnin päikkäreiden jälkeen. Olo on jotenkin sekava. Mahdollisuuksia olisi vaikka mihin, mutta.. arvatkaapa kuka taas HANNAAA!! Argh! Olisi mahdollisuus viimein muuttaa pois täältä, mutta ykskaks tää paikka ei enää tunnukkaan niin pahalta, oma koti tuntuu ihanalta, pehmeältä, kodikkaalta, turvalliselta jne.. Mä en voi ymmärtää miksi olen näin vaikea. Mä en jaksais olla näin hankala, aina. Nyttenkin sydän hakkaa ihan mielettömästi.. ja tärisen, kun jännitän jotain ihan olematonta asiaa. Halu elää ja tehdä asioita on uskomaton. Mutta välillä puuttuu se rohkeus. Multa! Ja sekin on uskomatonta.. Pari ystävää kävi äsken ja virittelin A:n kanssa mun paksut vakosamettiverkot takas ikkunaan.. tuli jotenkin mielettömän hämärän kodikasta ja laitoin kynttilöitä palamaan.. mietin vain, et joko aloitin hyvästelyt..? En tiedä. Mä en oikeasti tiedä. Jos joku tietää, kertokaa!! Mä en jaksais aina miettiä ja pyöritellä näitä juttuja pienessä päässäni. Huoh. Ystävät sitten keksi yhden hyvän idean, et mentäis Tammerfestiin vähä tutustumaan kaupunkiin.. tiiäsit onko hyvä idea juuri silloin.. mä järkytyin DBTL Turussa, kun se kaupunki sotkettiin ihan täysin.. Surullista.. ja jos Tamperekkin sotketaan.. mie ei halua järkyttyä.. kun sitten vasta hannaankin.. Ääh, mä lähden ny imuroimaan.. liikaa ajatuksia. Bye..

[Edit] Mun kattolampussa on MIELETTÖMÄN kokoinen pimppari! Viddu! Mä muutan nyt pois.. ApuA!