Rakas Joulupukki

Olen miettinyt, mitä toivoisin lahjaksi tänä jouluna. Viimeisen vuoden tapahtumat hyvät ja pahat ovat saaneet minut pohtimaan, uskallanko luottaa enää tarpeeksi joulunhenkeen. Olin päättänyt nauttia tästä joulusta kaksinverroin, kun viime joulu oli niin raskas.. Mutta taas jotain tapahtui. Pelästyin. Olin ajatellut.. että hiljaa kävelemällä talvisessa luonnossa, katselemalla vieraiden kotien jouluvaloja, kuusia, kynttilöitä, askartelemalla uusia punaisia joulutonttuja ikkunoihin ja oviin, siivoamalla koti odottamaan joulun tuloa, lähettämällä kaikille joulukortit ja polttamalla niin paljon kynttilöitä, kun vain jaksan sytytellä.. se joulun odotus alkaisin tulla. Mutta ei. Tai tulihan se, pikkuisen. Sitten pysäytin sen. Naps. Kaikki on hiljaista, tutkin mitä ajatuksia päässäni pyörii, miksi käyttäydyn näin. Ihmisenä, joka on sinut itsensä kanssa ja luottaa omiin vaistoihin eri tilanteissa, on outoa kun huomaa, ettei luotakkaan itseensä.  Pieni epävarmuus itseä kohtaan on nostanut päätä. Miksi? Olen onnellinen elämääni. Mutta kuitenkin, kaipaan jotain. Mitä? Tai.. kyllä mä tiedän. Tai uskon tietäväni, mistä se epävarmuus tulee. Peloista. Ja haluista. Kaipauksesta. Ajatukset eivät pyöri enää minä, vahva, pärjään kyllä, menen ja teen.

Vaan pienet kosketukset saavat mielen rauhalliseksi.. rennoksi.. tuntemaan olon turvalliseksi.. tärkeäksi.. halutuksi.

Rakas joulupukki, minun joululahjalistani on erilainen tänä vuonna. Tiedän, että se toteuttaminen on vaikeaa ja myös minusta itsestäni kiinni. Mutta haluan kuitenkin toivoa. Koskaan ei tiedä, vaikka toiveet käyvätkin toteen. Kun minä kuitenkin uskon. Sinuun. Ja itseeni.

Joululahjatoiveeni

Pieniä kosketuksia, Helliä suukkoja, Lämpimiä haleja, Hellyyttä, Intohimoisia keskusteluja, Täyttävää hiljaisuutta.. Vähän suklaata.. ja Kaj Stenvallin ankkapalapelin.

Turvallista matkaa ja rapsutuksia Petterille.

Kiltein terveisin Hani.