Sormet hierovat unisia silmiä ja pörröttävät jo valmiiksi pörröisiä hiuksia lisää.. Samalla, kun yritän ennen aamukahvia lukea, mitä täällä onkaan taas kirjoiteltu.. olen saanut pyöritettyä hiukset sormien ympärille.. pieniä töyhtöjä siellä täällä lisäten hassua pörröisyyttä.. tiistaiaamu.. tai no.. päivä. Koko kroppa tietää, että nyt ollaan lomalla.. Nukkuminen on syvää ja rauhallista.. Ja unet ovat.. hmm.. mielenkiintoisia.. On hassua, miten herää kesken unen, hetken on ihmeissään, onko se totta.. Kun tajuaa, että se oli unta.. jatkaa ja muuttaa unen kulkusuuntaa.. vielä nautittavampaan uneen.. Ja aamulla.. ei halua herätä.. vaan pitkittää unta.. toivoen, että se ei päättyisi ihan vielä.. Koska siinä on niin hyvä olla.. haluttuna ja lämpöisenä.. Just niinkuin unikin on. Nousen koneelta.. kävelen ison eteisen läpi kohti keittiötä.. tunnen varpaissani kylmän kivilattian.. lattialämmitys ei ole enää päällä.. kipristelen varpaita pienestä vilusta ja kuulen pienen kilinän, kun varvaskorut koskevat lattiaa.. ajattelen villasukkia samalla, kun kaadan kahvia mukiin. Jatkan matkaa takkahuoneeseen.. istun sohvalle ja vedän punaisen ja pehmeän viltin päälleni. Katselen ulos ikkunasta.. minun maailmani.. mustavalkoinen.. siltä se näyttää.. näkyy vain lunta ihan valkoisena ympärillä.. pieniä mustia kohtia tulee lumen alta näkyvistä puista. Palaan takaisin ajatuksiin unesta.. kylmät väreet kulkevat pitkin ihoa.. rintaa tulee odotuksen kipinä.. mitä jos.. se olisikin totta.. taas sormet hakeutuvat hiuksiin.. pyörittävät ja uppovat silittäen.. mitä jos saisinkin herätä siihen.. mitä se kasvoton hellä ihminen teki viime yönä minulle unessa.. suukotteli.. kosketteli.. tunsi.. rakasti.. rakasteli.. pienen hetken ajan tärisen.. ja toivon tietäen.. että joskus.. mä saan herätä siihen. Miksi on vain niin vaikeaa odottaa etsimättä..? Miksi on niin vaikeaa olla yksin välillä..? Olen avoin, vailla täyttäjää. Kauanko joudun vielä korjaamaan siipiä, ennenkuin voin edes ajatella laskevani suojakilpeä. En tiedä. Siipirikko enkeli ja hellyyden kaipuu on vaikea yhdistelmä. Vielä on kuljettava.. vaikka jokainen solukin kaipaa kosketusta niin, että sattuu.. Juon loput kahvista ja nousen ylös. Toinen päivä lapissa. Taidan etsiä ne villasukat.