..ja molemmat. Eli isoin paniikki on nyt ohi. Haukku on yhä kankea, mutta jo onneksi pirteämpi. Mä itkin vielä pitkään yöhön.. istuin lattialla haukun vieressä ja silitin sen pehmeää turkkia.. ei tullut millään kyyneleistä loppua ja lopulta nukahdin niiden sekaan.. ennen nukahtamista rukoilin, ettei haukkua vietäis multa vielä... koska pelkään, etten ole tarpeeksi vahva kohtaamaan sitä tilannetta.. rakkaus saa ihmisen ihan sekaisin.. pelosta.. ja haluankin laittaa tähän yhden kuvan, joka kuvaa mun tunteita eilen ja nyt. Yhä liian herkkä ja haavoittuva.. ja se tuska vie mut niin helposti kaksinkerroin.. vaikka aurinko paistaakin välillä pilvien välistä ihanasti lämmittäen.. ja uskoa tuoden..

Niinpä. Mun elämää..