Mun elämä on vuoristorataa. Välillä se tuntuu niin raskaaltakin. Juuri, kun tuntuu hyvältä.. et on saanut jostain kiinni.. tapahtuu paljon ja vielä lisääkin. Eilen olin vielä maalla ja keskellä luontoa.. nyt himassa ja tämän päivän tapahtumat ovat vieneet mut tilaan, jossa piti tehdä isoja isoja päätöksiä. Mä mietin.. ja mietin.. sitten itkin.. ja itkin lisää.. ja juttelin.. ja yks kaks.. päätös oli siinä. En tiedä, onko päätös oikea pitemmän päälle, mutta.. mä otan riskin ja katotaan, mitä elämä tuo. Nyt on jotenkin helpottunut ja rauhallinen olo. Vähä pelottaakin. Mä muutan.. eikä tuossa mitään.. mä muutan kimppakämppään. Varmistui noin tunti sit. Mun on kokeiltava sitäkin. Aina mä pääsen pois, kun siltä tuntuu. Mutta nyt.. nyt se vain tuntuu oikealta.. Kai. Tulee vain niin ikävä tätä kotia.. isoiso ikävä.. tää on ollut mulle niin ihanan turvallinen paikka. Mutta.. mun on pakko jatkaa matkaa.. ihan pakko. Tuntuu, että jos en tee sitä nyt.. jämähdän. Ja taas on vain luotettava vaistoihin. Päätös oli helvetin vaikea. Rakastan omaa rauhaa. Mutta, tämä päätös antaa mulle niin paljon mahdollisuuksia.. että olisin oikeasti tyhmä, jos en kokeilisi. Tosi tyhmä. Toivottavasti vaistoni ovat oikeassa.. ja toivottavasti osaan käyttää tämän tilanteen positiivisella tavalla, nähdä ne kaikki mahdollisuudet. Toivottavasti tämä on se tie.. joka vie mua lähemmäs sitä.. mitä elämältä olen halunnut jo pitkän aikaa. Näin. Huomenna tulee lopullinen varmistus. Miksi kuitenkin yhä mietin..? Huoh.