Näpyttelin pitkän aikaa tossa näppistä, mutten löytänyt sanoja. Hassua. Juups, kai nämä tästä alkavat pikku hiljaa tulla kun vain jatkaa näpyttelemistä. Hmm, mitä sanoisin. Kirjoittaisin. Okei, kattelen välillä pihalle.. siellä tuulee kovasti.. tv:stä kuuluu voicen joku konsertti ja sain just siivottua. Olo on rauhallinen. Se väsymys, joka on repinyt mua koko viikon, on kadonnut. Olen varmaan jossain kohtaa sanonut olevani neiti täydellisyyteen pyrkivä. Juu, sitä olen. Siksi ollut aika rankkaaki. Olen duunissa aamulla, päivällä, illalla, yöllä.. nukun, kun kerkiän ja lähden takaisin duuniin. Jopa heräsin eilen aamulla klo 4 aamulla. Ja se ei todellakaan ole mun tapaistani. Ja lisäksi lähdin duuniin. Heh, luin mitä kirjoitin ja siitä saa kyllä kiitettävästi sen kuvan, ettei mulla ole muuta elämää ollutkaan. No okei, on mulla ollut muutakin. Olen vilkas ja kerinnyt tehdä kaikkea taas. Edelleen se jääräpää ponnaripää on mun elämässä, mutta vähän eri tavalla kuin ennen. Tai mä ajattelen kaikesta eri tavalla kuin ennen. Voitte olla ylpeitä musta, mä olin rohkea, onni sisälläni. Toisellakin on onni sisällä, mutta rohkeus puuttuu. Mä elän tuulessa, hän myrskyssä. Hän on tosi ihana, mutta mä olen liian herkkä elämään myrskyn kanssa. Mä en enää mieti, mä elän. Jos eläminen satuttaa mua joskus, mä otan sen hetken vastaan, mutta en elä niitä hetkiä varten. Ne hetken kasvattaa mua, mutta mä olen oppinut jotain tärkeää. Mä olen oppinut päästämään irti niistä hetkistä, vaikka pelkään menettäväni jotain tosi kaunista, uskomatonta. Mä olen oppinut ymmärtämään, että olen ehjä. Ihanan ehjä minä. Siksi kai elämä on näin nautinnollista. Mutta osaan arvostaa sitä onnea mikä sisälläni välillä on. Osaan arvostaa myös niitä hetkiä, jolloin en löydä onnea sisältäni. Sitä tää kaikki varmaan on.. Jotain siitä ja sen vierestä. Saunaan ->