Olen miettinyt viime viikonloppua.. aika paljonkin. Tuntuu kuin olisi irrottanut itsensä kaikesta tästä ja katellut sivussa omaa elämää. Kirjoittaminen viikonlopun tapahtumista on tuntunut yllättävän hankalalta. En tiedä miksi. Viikonloppu oli kuitenkin tosi ihana. Perjantai meni yösafarilla ja ajo meni ihan hyvin. Iskin käteni jossain vaiheessa sankaan aika rajusti ja käsi meni mustaksi. Voimat hyytyi samaisesta kädestä loppua kohti aika tavalla ja hammasta purren ajoin loppuun asti. Vaikka 5 km:ä ennen loppua, piti niellä kyyneliä ja päättää, että mähän ajan loppuun ja piste! Juttelin itselleni kypärä päässä, että nyt Neiti Jäärä, päätät ja ajat.. ei enää pitkä matka. Perille päästyä en enää pystynyt liikuttamaan oikeaa kättä. Mustelma oli tosi kaamea. Ihan turvonnut ja hanskan repiminen kädestä oli pieni duuni. Onneksi yksi kiltti mies auttoi mua. Jännää, että hän juuri oli se auttava enkeli nyt. Hän, kun on se.. mistä olen joskus lapissa ollessani kirjoittanutkin.. Herra Fyysinen.. Hämmentävää. Hämmentävää myös oli hänen käytös pitkin viikonloppua. Piti oikeasti tehdä töitä sen eteen, ettei hän pääse yhtään lähemmäs. Ei enää. Se on ohi. En halua enää mitään muutakuin kaveruutta. Ja tämä sai hänet käyttäytymään tyhmästi lauantaina pienissä sievissä. Tyhmää mustasukkaisuutta. Ja mistä, musta. Musta, jota hän ei koskaan edes saa. Huoh. Elämä on omituista välillä. No, kuitenkin.. loppuyö meni sitten saunoessa ja venytellessä paikkoja kuntoon. Ja unta. Olin ihan sippi. Lauantaina käsi oli jo parempi ja päätin lähteä ajelemaan taas. Ajelin sitten koko päivän ja oli tosi ihanaa. Aurinko paistoi ja elämä hymyili. Uijui. Tunne oli uskomaton. Mentiin kämppiksen kans kaks päällä pitkin reittejä. Käytiin kylästelemässä ja hauskaa oli. Vain yksi pieni ulosajo. Niin.. neiti sitten innostu mäessä ja jouduttiin pehmeälle ja se oli sitten menoa.. no irti saatiin pienen taistelun jälkeen, eikä mitään pahempaa tapahtunut. Onneksi. Illalla sitten saunomista ja ystävien kanssa illan viettoa. Mä en juhlinut, lupasin olla kuskina. Ja kyllä me baariinkin eksyttiin. Vaikka lähtö tuntui vaikealta. Lököteltiin isossa sängyssä ja meillä oli ns. "J-bileet". Hmm. Insideläppä. Mutta tarkoittaa siis yhden mun suojelusenkelini (kakkosen) tapaa bilettää. Olla vaaka-asennossa aina jossain vaiheessa ja nukahtaa. Sitten ykskaks hän piristyy ja bileet jatkuu. Heh. Hän o niin hassu. Ihana. No.. hmm.. niin.. baarissa sitten näin jotain.. mielenkiintoista. Olin juuri vähään ennen ajatellut kohta lähteä paapimaan. Kattelin tyyppiä silmät viiruna. Hän oli pirteä ja hymyilevä. Tanssi kivasti. Itseasiassa koko poppoo tanssi kivasti ja poppoossa oli jotain kymmenkunta miestä. Mä join vettä ja nautin näystä. Mmm. Vieläpä selvinpäin. Olo oli vähän hassu.. välillä hän katseli mua ja hymyili. Mä "ujona" saan tollaisista ihan seko-oireita ja alan käymään ylikierroksella. Huoh. No.. jossain vaiheessa hän sitten sai pysäytettyä mut ja jäätiin juttelemaan pitkäksi aikaa. Selvisi, että hän on ihan mun tästä ns. naapurista ja olivat harrastelemassa hekin kaverin mökillä kaikkea moottoriurheiluun liittyvää. Hän oli jotenkin hellä. Sillai. Suojeli mua kavereiltaan ja hassuna kävi antamassa mulle suukkoja välillä poskelle. Heh. Neiti hymyilevä. Lievästi sanottuna. Pientä kiusoittelua oli varmasti molemminpuolin, mutta iisisti. Mua viehätti suuresti hänen persoonallinen olemuksensa. Eteenkin se parta.. pitkä, mutta siisti. Sellainen seksikäs prätkäkundiparta. Nam... Ja miten hän jutteli. Hmm. Taas ajatukset meni ihan sekaisin. Mulla on tää kiva tapa laulella biisien mukana ja hän kovasti tykkäs siitä. Samalla, kun kirjoittelen tuli yks sellainen biisi radiosta, jota lauleskeltiin.. Uniklubin huomenna.. Hän vetäisi pari kertaa polvilleen mun eteen ja hymyili. Hassu ihminen. No.. ilta/yö meni siis kivasti ja kun baari meni kiinni, tämä Herra Fyysinen sitten käväs kitisemässä siinä jotain mustasukkaisena ja sit mun pitikin lähteä viemään jengiä himaan. Ennen tätä kuitenkin tanssittiin viimeiset biisit ja pientä kuiskuttelua kuulin korvaani..  hän haluaisi nähdä uudestaan.. sitten täällä himassa päin.. mä en oikein tiennyt, mitä sanoa.. mutta lähtiessäni annoin numeroni ja hymyilin. Olo oli yhä hassu, kun painoin pään tyynyyn. Juu. Elämä on hassua. Kai. Ja taas. Sunnuntai oli sitten taas kelkkailupainotteinen päivä. Ystävien kanssa. Lettujen herkuttelua ja nautiskelua. Oli rentouttavaa. Tositosi rentouttavaa. Että sellaista. Nyt en sitten tiedä.. uskallanko edes ajatella mitään ja tarviiko mun edes ajatella. Enpä usko. Katotaan, mitä elämä tuo eteen. Ja tuolla sataa lunta nyt. Jipii. Kelkkakausi pitenee.. Ja tää neiti tykkää. Olen pahoillani näin pitkästä kirjoituksesta.. taisi tulla enkka ;o) Mutta nyt bye. *hymy*