Tänään on taas pitkästä aikaa sellainen päivä, että olen hypännyt suojamuurini taakse istuskelemaan ja miettimään, miksi mä pelkään. Sama kuvio toistuu.. taivalla tälläkin hetkellä.. kävelin haukun kanssa pitkän lenkin ja kattelin tähtiä. Samat kuviot toistu ja toistu.. On hankalaa olla minä. Olla yhtäaikaa avoin, täynnä elämää, iloa, aurinkoa, syvyyttä ja samalla suojelusvaisto, pelkää satuttavansa ja tulla satutettavaksi. Omata kovat arvot ja kuitenkin miettiä, rikonko niitä.. Pieni hymy saa aikaan paljon, sanat vielä enemmän, kosketus jotain mikä vie kauas.....