On olemassa yksi paikka tässä maailmassa, missä voin olla, tuntea, hengittää, nauttia, ajatella, iloita, surra täysin avoimena ilman suojusta.. Minun saunassani. Se alkaa pienistä sormien liikkeistä.. kun tiputan vaatteet pyykkikoriin.. nostan hiukseni ylös ja kietaisen ne kiinni ponnarilla.. avaan suihkun ja annan veden puhdistaa minut saunahetkeäni varten.. kiipeän lautemille.. heitän ekana pari kiusallisen kovaa heittoa kiukaalle ja kipristelen ihoani.. sattuu vähän, mutta sen tuoma jälkitunne saa minut rauhoittumaan.. painan silmäni kiinni, enkä ajattele mitään.. olen, tunnen, hengitän.. keskityn vain siihen.. pitkän ajan päästä avaan silmäni ja katselen ikkunalaudalla lepattavia kynttilöitä.. niiden tuoksu täyttää saunan ja minut.. nautin.. ajatukset alkavat muodostaa tiettyjä tapahtumia päässäni ja käyn niitä läpi.. en tiedä ajasta, istun välillä löylyä heitelleen.. jotkin ajatuksistani saavat minut hymyilemään, jotkin huuleni mutristumaan.. jokainen ajatus tuo tietynlaisen tunteen.. jokainen tunne on minulle yhtä tärkeä.. koska siinä, pienessä, kuuman hellässä saunassa olen avoinna kaikelle.. palatessani takaisin suihkuun, tunnen kuinka viileän veden mukana valuu myös tunteiden taakka minusta.. olen kohdannut taas unelmia, pelkojani.. jäljelle jää, pieni puhdas tulisielu, joka yhtä tunnollisesti saunoo ja kohtaa tunteensa melkeinpä joka päivä kuin joku muu ihminen, joka uskoo, menee kirkkoon joka sunnuntai. Minun uskoni elämään on minussa itsessäni ja saunassa. Ja sinussa. Sinussa, joka ei vieläkään ole löytänyt tietä nenäni eteen, jotta voisin suukotella sinut ihan märäksi. Mutta jokainen saunahetkeni vie minut lähemmäs sinua.. meitä.. sitten, kun me tapaamme, voit painaa nenäsi kiinni hiuksiini.. siellä tuoksuu yhä pieni inkiväärimelonintuoksu.. saunastani.. ja silloin tiedät olevasi perillä.. vihdoinkin.