Ja sama hyväksi koettu unirytmi jatkuu.. On vain niin ihanaa pörrötellä hiuksia ja hieroa silmiä samalla kun huomaa hämärän jo pikkuisen alkavan hiipiä.. sininen hetki lähestyy. Lapissa nautinnollisin on sininen hetki.. kun kävelee luonnossa sinisessä hetkessä, tuntuu kuin olisi keskellä sarjakuvaa. Värit ovat uskomattomat. Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä. Se täytyy vain kokea itse. Nähdä ja tuntea. Ja sitä minä rakastan. Aamukahvin voimalla saan simmut auki ja mietin, mitä pakkaisin mukaan. Tänään lähden vielä lappiimpaan. Pallastunturin kupeeseen. Masussa on pientä kihelmöintiä. Jännittää. Seison hammasharja kädessä peilin edessä ja katson ihan kirkkaita silmiäni. Kirkkaat, mutta levolliset. Pieni häivähdys jännitystä näkyy niissä. Syvä kokemus lapin hiljaisuudessa saa jännittämään. Tunne siellä on aina kuin syntyisi uudestaan. En tiedä, mikä mua odottaa, mutta tunnen sen olevan koskettavaa. Ehkäpä juuri se saa minut herkistymään. Myös ajatus kotinpaluusta alkaa nousta pinnalle. Viikko menee niin nopeasti. Enää kolme yötä ja lento kotiin on lähellä. Surullista. Koti on ihana paikka, mutta täälläkin on niin paljon rakkaita. Sekavaa. Olen kuitenkin rento ja levännyt. Joskus tuon sen ihmisen, jotka rakastan jokaisella solullanikin tänne. Haluan sen kokevan kaiken tämän kanssani. Sillä tämä saa tajuamaan minun sisintäni. Ja minua. Täällä olen kotona. Minun kansani. Lapin kansa.

Rauhallista ja rentouttavaa loppiaista, nyt neiti menee taas. Haleja. Bye.