Aah, kun pienellä ihmisellä voi olla yhtä aikaa montamonta asiaa. Yhä kylymä, yhä väsy, taas masu täynnä sekä pipinä nauramisesta ja  hassun onnellinen olo. Perjantai. Jiih. Tieto ettei aamulla tarvi herätä aikaisin saa kasvoille "keep smiling" hymyn. Eilinen Matti -leffa verotti pirteyttä oikein kunnolla. Leffa oli kyllä tietyllä tavalla hellyyttäväkin. Jopa neiti asennevammaiseen vetoava. Tämä oli yllätys. Onhan se kova hyppääjä ollut. Ja tyhmäki. Mutta, kovat on äijällä ollut saavutukset. Yhä muistan paperinuket, joilla leikin.. Matti ja Tiina. Aah, ihana lapsuus. Paperinuket oli must. Mulla oli varmaan toista sataa niitä. Keräilin, niitä joka lehdestä. Hymyilyttää. Silloin ei ollut kyllä ressiä mistään. Tai no juu oli, loppukesästä, kun alkoi hilla-aika. Isä lupas maksaa joka litrasta, mitä kerään. Mä fiksuna ja filmaattisena laskin, paljonkos mä keräisin ja otin tietenkin kottina kaikki. Isä kilttinä tietenkin enkelityttärelleen maksoi ja, kun koitti hilla-aika, niin neiti sai kerättyä varmaan 2 litraa, ennenkuin menetti hermonsa mättäällä. Ihana lapsi. Hih. Vieläkin olen isän pikku rinsessa. Ja äidinkin. Mmm. Anyway, taas tulee vähä pompittua aiheesta.. Leffa oli siis hyvä. Vähä hämmennystä kyllä herätettiin, kun meijän porukka oli ainoa, joka nauroi tietyissä kohdissa. Hmm.. kai lapista päin tulee sitten pikkuisen "avomempia" ihmisiä. Naurettiin ja sekoiltiin väsyneinä koko himaan tulomatkakin. Eli kivaa oli. Nauraminen vie voimia vain niin järjettömästi. Tänään sitten vähä kämppiksen kans fiilisteltiin ja käytiin herkuttelemassa Rossossa. Naminami valkosipulikanaa ja jädeä jälkkäriksi. Puuh, ny o masu ihan järjettömän täynnä ja sellainen hartaan uninen olo. Sain hassun puhelunkin. Saadaan ens viikolla kokki tekemään safkaa meille. Oli vähän hämmentynyt olo, kun kuulin sen. Nooh. Aina se kokin tekemä kanasafka kelpaa. Kaikkeen sitä törmääkin.. Mutta niin. Elämä on. Hihhii. Okei, lupaan, en ala jauhamaan tota. On sillä Matilla kyl hassuja lausahduksia ollut.. jalat ristissä naurettiin bussista ulos hyppäessä lauseita "Se, mikä on varmaa on aivan varmaa" ja "Koskaan en ole kännissä hypännyt enkä ajanut minkään näköistä ajopelejä.. ". Näppärinä myös  sitten mietittiin elämän suuria kysymyksiä bussissa. "Hani: Kyllä mä voisin bissen tarjota Matille. Kämppis: Mä antaisin kympin. Hani: No niin mäki sitten. Kämppis: Onkohan se saanut sääli******. Hani: Varmaan. Kämppis: Mä en ainakaan antais. Hani: No, en mäkään todellakaan. Kämppis: No, ei se sitten varmaan ole saanut säälistä. Hani: Ei niin..." Juu, blondit vauhdissa. Mutta puolustelen keskustelua vedoten järjettömään määrään poppareita ja namia. Sekä isoaisoa väsyä. Juuh. Ja nyt kahville ja saunaan. Hmm. Tää oli sarjassamme taas niin voikukan turha postaus. Oli mulla muka asiaakin. Jotain tärkeää. En muista nyt. Ehkä myöhemmin. Lakritsijäde vei aivotoiminnan nolliin. Juu ja seliseli. Bye.