Tänään alkaa minun ruhtinaallisen pitkä kesäloma! Ens viikko ;o) Mutta ennenkuin menen, haluan kirjoittaa ajatuksistani täällä, tässä ja minussa. Olen kirjoittanut blogia jo aika pitkään ja en löydä tarpeeksi helliä,  kaiken kattavia sanoja kiittää kaikkia, jotka lukee mua, kommentoi mua, ajattelee mua, elää mun kanssa mun sisintä.. mun elämää. Joskus pelkäsin hirveästi kirjoittaa tänne, kun en osaa olla muutakuin mitä olen. Ja kun olen niin avoin täällä ja oikeassa elämässä vielä enemmän, ajattelin et on "vaarallista" kirjoittaa kaikkea mitä tuntee. Muistan vieläkin sen paniikin, joka purin Feehen, kun mulle oli tullut kymmenen tilajaa.. olin ihan paniikissa. Mietin, et ketä ihmettä voi mun sekopääkirjoitukset kiinnostaa... ei niissä ole sellaista, mitä monessa aivan loistavassa blogissa on. Mä vain kirjoitin itsestäni, hetkistä ja mitä tunnen. Suruista, iloista, innostuksesta. Kaikesta hassusta. Koska mä olen hassu. Välillä liiankin. Mun tyttömäisyys ei kohtaa mistään kohtaa mun ikää, mutta mun ajatusmaailma kylläkin. Olen kokenut elämässäni jo paljon ja mistään vaikeastakaan kokemuksestakaan en luopuisi. Jokainen hetki on rakentanut mua ihmisenä. Jokainen tuska on näyttänyt minulle, mistä onni tulee. Onni on yhä pieniä hetkiä elämässä ja niiden varaan toivonkin teidän kaikkien rakentavan huomisen, ylihuomisen jne..