..mutta aamulla, kun herään on mun toivon, mun elämäni ensimmäinen päivä. Taas. Ja mua pelottaa.. Se pelko hiipi ihan hiljaa.. Mitä jos en riitä.. Mitä jos en ole sitä mitä etsitään.. Mitä jos joudun pettymään.. Mitä jos joudun palamaan siihen helvettiin aina vain takaisin.. Paljonko pettymyksiä ihminen kestää elämässä.. Ja miten löydän kaiken sen tarkoituksen kaikille pettymyksille.. epäonnistuneille asioille, että voin kasvaa ja oppia.. Pitääkö mun oppia ja kasvaa ihan joka asista.. Vai onko joidenkin asioiden vain tapahduttava, että tajuan seuraavan asian, joka merkitsee.. Mistä löydän ne, mitkä merkitsee.. Mitä, jos.. On niin helppoa jossitella.. Mitä, jos menen nyt nukkumaan ja herään aamulla pirteänä.. juon kahvin ihan rauhassa.. käyn kuumassa suihkussa.. pörrötän hiukset.. laitan vähän ripsiväriä.. pukeudun ja isken itselleni silmää peilissä.. avaan ulko-oven.. bussissa laitan vielä huulirasvaa.. ja juuri ennen kuin avaan IsonTalon oven.. sanon itselleni.. "joko ittenäni tai ei ollenkaan.." Olisi vain niin ihanaa herätä sunnuntaiaamuna tietäen uudesta työpaikasta.. Olisi niin ihanaa alkaa taas hengittämään myös duunissa.. Olisi niin ihanaa herätä maanantaisin ajatukseen, ihanaa.. duuniin.. Ehkä joskus tämäkin unelma toteutuu.. Kun vain tarpeeksi uskoo.. Ja mä uskon.