Neidillä on taas kerran ollut mieletön kiire joka paikkaan.. ja nyt anoisinkin lisäaikaa Joulun tuloon. Jooko..? Mä tarvisin sitä oikeasti. Duunit ei lopu tekemällä.. ei millään.. Ei vaikka olen ottanut "PikkuMyy" asenteen.. eli mitään en anna periksi. En mistään. Puren, jos joku väittelee. Aih, et noilla mun pojilla on kiva esimies.. varmasti tosi kivaa aamuisin katella, et tuleeko ekana hali vai hampaat riippuen neidin tuliluonteesta. Onneksi ne on tottuneet muhun. Aika usein aamuisin (nykyään klo 10 on mulle todella aikainen aamu..) hymyilen, samalla musiikkia kuunnellen.. tottakai mä hymyilen, kun en kuule mitä mulle puhutaan ja tuntuu ihanan rauhalliselta aamusta.. ;o) Pikkuriiviö. Mun pitäis joku päivä kertoa oikeasti, mitä mun päässä nykyään liikkuu. Tai en kyllä ole varma, et onko niitä hyvä edes kirjoittaa julkisesti.. Mut jos ne kirjoittais, niin ehkä mäki tajuaisin mitä mä mietin, ajattelen, haluan. Kai. Nyt kuuntelen taas Apulannan uutta sinkkua ja en ymmärrä, miten sen kolisee muhun niin kovaa.. Olo on jotenkin hassulla tavalla hukassa, mutta pinnalla. Miten sellainen olo voi edes olla. Kun periaatteessa kaikki on ok, mut kuitenkin olen ihan pihalla tästä elämästä. Välillä, kun istun sohvalla ja kattelen, kuinka sade hakkaa ikkunaan.. tuntuu, etten ole edes siinä. Tuntuu, et elän joku muun elämää.. en omaani. Ja kuitenkin elän tätä hetkeä. Mä en saa otetta itestäni ja se saa mut miettimään, et miten joku muu voisi saada kiinni musta.. Mä uskon, ettei voikkaan. Mahdoton yhtälö. Mut hassuinta tässä on se, etten ole päästänyt pitkään aikaan ketään lähelle. Tai no, jos seksistä puhutaan, niin ok, myönnetään.. siinä olen. Mut sekin on ollut moka. Joop. Siis jokainen kerta, vaikka aina uudestaan päästänkin sillä tavalla lähelle erään ihmisen, joka ei ole mulle enää tärkeä. Ja, en saa siitä mitään edes irti. Mä, ylinymfo, en saa irti mitään, vaikka toinen yrittää ihan kaikkensa saadakseen mut onnelliseksi. Onnellinen.. Mä en luokittele pelkkiä orgasmeja onnellisuudeksi.. Onnellinen raukea, tyydytetty olo tulee niin paljon kaikesta muusta, mitä en koe hänen kanssaan saavani. Ja kun, olen neiti ylisuora nykyään.. löysin eräänä yönä itseni nukkumassa olohuoneeni matolta, kun en halunnut et hän koskee muhun, millään tavalla. Ja kun aamu-unisena hiippailin takaisin sänkyyni kuiskaten samalla hänelle, että ehkä nyt olisi hyvä aika lähteä kotia.. mietin kuka mä olen..? Minä, joka ei koskaan sanoisi kelleen noin.. Eihän se ole hänen vika, että olen niin vaikea. Enkä halua loukata. Mutta nyt loukkaan, jos päästän vielä lähelle. Tai jätän päästämättä. Muhun jää koukkuun.. siksi mä en voi enää edes yrittää pelkkää seksisuhdetta. Olen niin tumma luonne, et jos joku ei enää maistu.. se pitää jättää siihen, tai muuten kellään ei ole enää kivaa.. Uuh. Kiva höpinä tuli tästäkin kirjoituksesta pitkästä aikaa. Avoin. Olin yllättävän avoin. Tässä. Ehkä hyvä, ehkä ei.

Mutta huomenna on The Pikkujoulut, kivoja billeitä muillekkin. Pusu.

Neiti tonttu baanalle tomorrow.. ;o)

[Edit] Myrsky on siis tulossa. Yöllä. Ihana nukkua, kun ulkona tuulee ja sataa. Luonto nukkuu nyt ja muutaman kuukauden päästä syntyy uudestaan. Niinkuin mäkin.