Mä kerron pienen salaisuuden.. mä pelkään ötököitä. Sellaisia pieniä, kovia, ilkeännäköisiä pikku mönkijäoutoksia. Jopa amppareita. H-käkin kun nään.. juoksen ja lujaa.. Eilen duunista pois tullessani istuin bussissa ja höpöttelin äitini kanssa puhelimessa.. mua vastapäätä istui nuori poika ja vanhempi nainen. Mä kattelin ihan rauhassa pihalle.. sitten joku pieni ötökkä avasi siipensä ja vaihtoi paikkaa ikkunassa. Mun silmät laajeni ja oli niinkuin näin <--> lähellä, etten hypännyt istumaan sen pojan syliin. Äiti tietenkin säikähti, kun päästin omituisen kiljaisun, et mikä hätä mulla on siellä ja alkoi huutelemaan puhelimeen ihan täysiä.. se poika katteli mua ekana ihan pöllähtäneenä.. se nainen myös, kunnes nainen päätti nipata sen ötökän pois ikkunasta.. mutta se tuliki lähemmäs mua.. ja mä roikuin siinä penkinreunalla. Poika oli vasta nyt tajunnu tilanteen ja hymyili mulle ihan täysiä, suoraan sanottuna piteli naurua. Selitän äidille sitten mitä tapahtu ja äiti nauraa myös puhelimessa ja käski mun talloa se jalan alle. Sitten repeen mä, kun kysyn mutsilta et pitäiskö mun vilauttaa mun tennari täysiä tohon ikkunaan, missä se ötökkä oli yhä. Ja sitten naurettiin koko porukka.. me kolme outoa ihmistä toisillemme bussissa sekä mutsi puhelimessa.  Ja tää pieni kiusankappale oli about 3 mm x 3 mm oleva koppakuoriainen. Olin vähä nolona, kun jäin bussista pois...