Tiukka päivä duunissa on tehnyt hyvää. Kahlasin himaan tultua läpi kaikki vapaat asunnot, sit oli urakka pyykit, kun muut oli jo siivonneet täällä.. haukun masun hellimistä, kun se on ollut pipi.. mä luulen, ettei se enää tykkää vahvasta safkasta.. mut kun ei se syö koiran ruokaakaan.. en raski syöttää mun haukulle mitään ihme jämäjauhettuapaskaa.. hyi.. pitää sen kunnon ruokaa saada.. tai sit se nirsoilee ja haluu lasagnea.. se on sen lempiruoka.. toisaalta, se tykkää kyl paljon myös valkosipuliperunoistakin.. ja patongista.. nooh, nyt on mausteinen safka pannassa. Oon syöttäny sille kaksi päivää kaurapuuroa ja kalkkunaa.. nyt sen yhteistyökyky alkaa olemaan jääräpäinen.. se tapittaa mua koko ajan ja vaatii lihaa, lihaa, lihaa.. mut mua ei niin vain pyöritetä nappisimmuilla ja suostuin antamaan vain kahvia (palasokerissa). Ollaan nyt hetki sovinnossa, kun lopuksi lahjoin sen luulla.. mut se meinas karata.. vaikka ei enää oo niin nopea.. hmph. Ja mä meinasin tappaa itteni äsken kuivaushuoneessa. Kaikki pirun narut nostetaan kattoon! Mä yritin hyppiä ja sihdata lakanoita narulle, kun en ylettynyt muuten ja tietenkin sitten liukastuin johonki lumipaakkuun, joka oli vähän sulannut ja käsi jäi kiinni siihen lakanaan ja mä roikuin sen varassa niinkuin <----> lähellä etten lyönyt päätä lattiaan.. jotenkin sain kunnon jane-otteen ja kiepsautin itteni pystöön. Huh. Olispa ollut kiva selitellä näin blondioireita huomenna duunissa, kun pää olisi ollut paketissa. Mä en tajua miksi meitä pieniä (muttei liian) ihmisiä syrjitään. Eikö yleensä naiset käy kuivaushuoneessa ja mä en kuitenkaan ole ihan niin niin lyhyt. Olen sentään yhä sen 157 cm. Ja se on tarpeeksi. Onon. Mä luulen, et mua huimais jos olisin korkeampi. Ja löisin pääni joka paikkaan. Nyt siitä ei ole pelkoa. Musta on siistii olla 10 cm koroilla, kun tuntuu et kaikki mitä lattianrajassa on näyttää niin kuin ne olisi tosi kaukana. Nyt meidän miesvapaa-alue on taas vallattu. Uusin tulokas kun on jo kerinnyt alkaa seurustelemaan, vaikka mitään ei myönnetä. Mut on ne. Tää nyt vain sattuu olemaan niin pieni kolmelle, tai sit vielä neljälle, et mä linnottaudun suosiolla koneelle hetkeksi. Saahan täällä käydä, mutta ei touhuta mitään. Ei todellakaan. Sit tulee kyl matsi. Aika suosiolla noi on lähteneet siinä tilassa kohti autoa.. *kih* Mut elämä on. Kaipa mä alan valmistautumaan saunaan.. ja laittamaan ton pedin kuntoon.. et voi hypätä ihanan puhtaisiin ja raikkaisiin petikamojen sekaan.. jee.. siitä mä tykkään. Paljon peittoja ja tyynyjä. Voi peuhata. Ihanaa. Ai niin.. mä sanoitin yhden biisin uusiksi tänään. Tuli sellainen olo, et nyt pitää taas tehdä jotain sellaista. Laitan se joskus tänne jos kehtaan. Katotaan. Mut nyt bye.