Voi jumpuri, kun pieni ihminen voi tulla onnelliseksi pienistä löydöistä. Kipaistiin safkiksella siwasiwasiwaan ostamaan syötävää.. Muut lappas pikapikaa tutut kamat syliin ja juoksi kassoille, kun tää neiti seisoi hartaannäköisenä tutkimassa keittovalikoimaa. Enpäs sitten huomannut vieressäni seisoi joku muukin.. Aah.. niin mielettömän hyväntuoksuinen mieshenkilö. (Veikkaan juuri suihkusta tulleena ja jotain ihanan miehistä, mäntyistä, makeaa, kiihottavaa tuoksua laittaneena. Haluu sen tuoksun!) En kääntänyt päätäni. Keskityin pelkkään tuoksuun. Meni neiti ihan sekaisin. Oli käsittämättömän vaikeaa keskittyä keittoihin, kun se tuoksu oli viedä jalat alta heti. Mun oli ihan pakko vilkaista, millainen mies tuoksuu noin hyvälle. Juuh. Siinä vaiheessa mun ruokallinen nälkä meni ohi samantien. Joku muu nälkä kyllä jäi. Mies hymyili minulle ja mä takaisin. Poskiini oli hiipinyt pieni hehku ja silmät varmaan kertoivat, mitä juuri sillä hetkellä ajattelin. Käänsin pään ja keskityin pitämään kynteni kurissa. Nappasin ekan keiton, mikä tarjolla oli. Jalat täristen kipittelin kohti kassoja, jossa muut jo ihmetteli, mihin ihmeeseen mä oon jäänyt. Outoja, virnuilevia katseita sain, kun maksaessa hymyilin posket hehkuen kassaneidille ja juoksin kaupasta ulos. Ei hitto. Just näin. Juuri, kun olin saanut itseni rauhalliseksi ja levolliseksi. Tulee tollainen tuoksu eteen. Ihokaipuu tuli takaisin, kovemmin kuin aiemmin. Nyt tuli mukana myös naarastiikeri fiilikset.  Arghh.. Ai niin, mun piti kertoa siitä oikeasta löydöstäkin.. Se keitto, minkä nappasin oli loistava. En yleensä syö mitään valmisruokaa, mutta tää oli mainitsemisen arvoinen nautinto. Hmm.. mä en halua puhua, enkä kirjoittaa nyt nautinnosta. En yhtään. En voi. En. Voikukka.

[Edit] Mut se tuoksu. Tunnen sen vieläkin nenässäni.. Enkä tiedä ihanempaa asiaa kuin suihkuraikas mies. Nam.