..et ketä mä yritän hämätä tällä mun toiminnalla. Hulluna joogaa, pilatesta, juoksemista.. ja kun ajatus taas liikkuu.. lisää juoksemista, pilatesta, joogaa.. välissä, kirjoja.. musiikkia.. niin musiikkia koko ajan.. ja paljon. Kaikkea ja paljon. Hyvä peitetarina. Kai. Miksei se kuitenkaan peitä mitään.. miksi se tulee väkisin esille, mitä yritän peittää.. Mä juoksen karkuun mun kaipuuta.. kosketuksiin.. selässä.. niskassa.. kaulassa.. hiuksissa.. huulissa.. Mä syvävenyttelen pilatesta yrittäen samalla unohtaa mun makuaistin.. miltä toisen iho maistuu.. huulet.. kieli.. Mä joogaan yrittäen samalla hallita mun mielen.. etten muistaisin niin hyvin sitä tunnetta, mikä saa mut tärisemään.. mun ihon syttymään palamaan.. raoittamaan huulia vähän.. painamaan silmät kiinni.. Mutta mä ikävöin niin paljon tuota kaikkea. Niin paljon, että välillä se kipu saa mut kaksinkerroin. Silloin mä aloitan tuon kaiken taas alusta. Ja kuitenkaan en pääse pakoon. Yhä ikävöin. Ikävöin sinua. Sinua, jota en vielä edes tunne. En ole nähnyt sua. En ole koskettanut sua. En ole maistanut sua. En edes tiedä kuka olet. Ja kuitenkin ikävöin. Koska tiedän, että olet siellä jossain. Et ole vain vielä löytänyt mua. Mutta täällä mä olen. Mä jaksan odottaa, mutta mä en etsi sua. Koska tiedän, että tähdet kuljettaa meidät toistemme luo. Ennen sitä.. muista, että mä olen olemassa. Tässä. Ihan kokonaisena. Ja avoimena. Sinulle.