Seison pysäkillä venaamassa bussia.. kuuntelin Jemin 24:sta.. kattelin taivasta ja lauloin hiljaa.. tuli mieleen kesän auringonlasku.. taivas oli värejä täynnä.. hymyilin ja yritin olla tanssimatta.. pientä huomaamatonta liikettä pepussa ja kädet rummutteli reisiä vasten.. olin niin haltioissani, etten meinannut tajuta pysäyttää bussia.. tuntui niin hyvältä nuuskutella ilmaa ja nauttia siitä kaikesta..

Hyppäsin bussiin ja ihmettelin, kun siellä ei ollut juuri ketään.. mä ja neljä muuta.. istun yleensä keskikohdan ja takaosan välissä.. en tiedä, miksi siitä on tullut tapa.. kattelin muita matkustajia.. tykkään tutkiskella ihmisiä.. ja tapitella.. mun lähellä istui raitapipopäinen poitsu, hänelläkin ämppärit korvilla.. kauempana istui mies ja haukku.. haukku oli levoton.. teki mieli mennä rapsuttelemaan.. ihan edessä istui kaksi naista hiljaa jutelleen.. tunnelma oli ihana rauhallinen.. sellainen ei usein oo ruuhkabusseissa.. ikkunasta näkyi isot savupiiput, joista nousi savua ihan korkealle taivaalle.. ja se savu teki kuvioita.. ja mä muistelin kesää.. kun lököttelin laiturilla.. katselin pilviä ja selitin, mitä ne muistuttaa.. lohikäärmeitä, sydämiä, kissoja, kasvoja.. kaikkea.. sitten tuli ikävä.. ikävä kesää ja niitä hetkiä aamuauringossa järven rannalla.. kahvikuppi kädessä.. vain luonnon omien äänien kanssa.. ja kun painoin omalle pysäkille stop-nappia.. hymyilin pienet huomaamattomat kyyneleet silmissä..