Mä mietin äsken ihan outoa juttua.. Jotenkin tuli sellainen jännä kipinä rintaan.. Mietin, mitä jos jossain on joku, joka on niin samantyyppinen kuin mä oon.. Joka tajuaisi mua pelkällä katseella.. Lukisi mua.. ja mä sitä.. Vaikka olisin avoin, olisin kuitenkin täynnä mystiikkaa..  Jonka kosketus tekisi mut ihan hulluksi.. ja jonka huulet saisivat mut tärisemään pelkästä näkemisestä.. Voiko sellaista edes olla..? Alanko tavoittelemaan näillä ajatuksilla kuuta taivaalta..

Mutta mitä, jos sellainen onkin..? Mä lupaan, et jos sellainen tulee mua vastaan.. mä vien sen viikoksi keskelle ihanan hiljaista luontoa ihan korpeen.. mökkiin, jossa palaa takassa tuli ja takan edessä on pehmeillä patjoilla peti, monen monen tyynyn sekä peiton kanssa.. jossa me tutustutaan toisiimme täydellisesti sen viikon aikana. Niin täydellisesti, kuin 168 tunnissa voi tutustua... Tämä olisi loistava aloitus..

Hyvä lupaus.