Mä olen päättänyt olla rohkea ja mennä tuulen mukana. Jos oksat, kävyt satuttaa mua niin ei voi mitään. Sitä se elämä on. Mitään ei saa, jos ei uskalla. Mä olen päättänyt uskaltaa, vaikka sattuiskin. Olo on jotenkin helpottunut, kun on saanut mietittyä tämän asian. On ollut aika ihmeelliset kolme viikkoa mun elämässä. Melkoista vuoristorataa molemmin puolin. Välillä tosi onnellinen, välillä tosi onneton. Vuorotellen vaikeita suojamuuripäätöksiä. Kiukuttelua, suudelmia. Karkaamista, hellyyttä. Kaukana, kosketuksia. Kuitenkin koko ajan ajatuksissa.... vaikeinta on ollut hillitä omaa kiukkupeppu kärsimätöntä luonnetta, mutta kun toinen kysyy, et miksi olet niin varovainen..? Tajuaa, et hei! Toi haluaa, et olen se hassu minä. Aina. Se tunne on mieletön <3 Yhä pieniä ihania hetkiä.. juuri niin kauan kuin niitä on tarkoituskin olla. Ajattelematta, tuntemalla.

Uskallanko sanoa äänen, että tunnen onnen sisälläni..? Katoaako se heti, jos niin sanon..? En tiedä. Ainakin voin sen kirjoittaa tähän. Tunnen onnen sisälläni. Vihdoinkin.