Mä juoksin ja kuuntelin yhtä biisiä samalla.. mä jäin miettimään sitä biisin aloitusta.. miten yksi lause voi olla niin täynnä kaikkea samalla..

"Mä olen vähän niin kuin pullopostia kylpyammeessa.."  Siis käsittämättömän hieno lause. Ihan käsittämättömän..

Biisi jatkuu näin.. "Oletko sinäkin taas yksin heistä jotka rakastuvat renttuihin.. Olenko minä se helvetin halpa viini, josta runoilijat humaltuu niin niin.."

Ton kirjoittaja on nero. Mä rakastan sitä. Ja noita sanoja.