Byebye pimeys, valo tulee ja kohta kesä! Tänne Hanilandiaan ei kuulu juurikaan mitään.. Neiti ollut vähä pipinä ja paikat jumissa. Kaksi aamu on mennyt kuumassa suihkussa yrittäen saada niskakivun pois, joka johtaa automaattisesti migreeniin. Nyt taas kipu tainnutettu ja siristelen simmuja odottaen illan jo tulevan. Ilta. Se tuo tullessaan syömään lähdön ulos, haaveita ja kaipailua. Iltalenkin haukun kanssa ja yösaunan. Ajatuksia risteilee pitkin Tikkurilan taivasta mun kävelessä haukun kanssa. Tuleva kesä herättää aistit herkiksi ja jotenkin tuntuu, että kaikki ihan kivannäköiset miehet ovat tulleet ulos luolistaan piristämään minunkin aurinkoisia päiviä. Ihmiset hymyilee ja mä hymyilen. Hiukset pörröllä kiidän sinne ja tänne. Huomenna ajattelin pestä loput kaapit ja nauttia yksinolemisen riemusta. On tää kyllä aika siistiä olla ihan yksinkin. Hellyyttä ja kosketuksia ei voita mitään, mutta tämä rauhallinen tunne, kun ei tarvitse selitellä kelleen omia ajatuksia, menoja, päätöksiä tuo sen vapautuneen tunteen. Olen niin eri ihminen kuin kaksi vuotta sitten. Ja olen onnellinen. Onni on sisälläni yksinkin. Mieletön tunne. Vaikea selittää. Helppo tuntea. Mä luulen, että tää mun selibaattijuttu on ollut skorppariluonteelleni tosi hyvä juttu vaikka muuten en ymmärrä yhtään mitään selibaattijutuista. Päätös on ollut koko ajan käsissäni ja kun pääsi tietyn ajan yli, kaikki oli yllättävän helppoa. Nyt tuntuu kuin wannabee neitsyeltä, joka odottaa jo pääsevänsä vapauttamaan taas kaikki intohimonsa ja halunsa. Kuitenkaan tekemättä kompromisseja siinäkään nyt. Eiei. Kompromissit kuuluu rakkauteen ei tähän fiilikseen. Mut nyt pitää mennä, see you soon. Byebye maaliskuu. Love&Peace.