Haen ruokalasta salaattia mukaani.. hetken mielijohteesta otan myös jälkkäriä.. tulen takaisin työpisteelle, jossa syön samalla kun jatkan töitäni. Pyörittelen muovihaarukkaa hampaitteni välissä miettien jotain, mitä en ihan vielä osaa hahmottaa kokonaisuudeksi ja salaatin syömiseen menee varmaan pari tuntia. Kun olen omasta mielestäni saanut kokonaisuuden kasaan muistan jälkiruuan. Siinä, ihan näppäimistön vieressä se on. Keltainen mössö. Maistan pienen lusikallisen ja jään ihmeissäni katselemaan kippoa. Mangobanaaniriisivaahto. Ihanaa. Ihan käsittämätömän hyvää. Ja samalla ihmettelen, mitä murheita mulla on ollut..

..ei kellään voi olla murheita tollaisen kokemuksen jälkeen. Oikeasti.

Taas näitä.. pieniä asioita.. Onneksi.