Aamu alkaa Irinan biisillä merkitykset muuttuu.. "Oon tarkkaillut jo pitkän aikaa itseäni. Mä tunnen että en oo niin läsnä, kuin tällaisessa tilanteessa vaaditaan. Mä luulen, et kaikki meistä etsii täyttymystään. Se voi vaatia paljon. Se voi rikkoa paljon. Mut voisinko mä tyytyy vähempään? Voisinko mä sen kanssa elää? *** Tavallaan ei mikään vie sun kauneuttas pois. Vaan merkitykset muuttuu, jotka tarkoituksen toi. Ympäriltä tuntuu niin monet syyt pois kaikonneen. Mutta vieläkin oot niin kaunis *** En selittää voi kaikkia tunteitani. Ne ei oo väärin, vaikka ne tuntuu siltä kuin viillettäis haavaa, mut ei ne voi valehdellakaan *** Tavallaan ei mikään vie sun kauneuttas pois. Vaan merkitykset muuttuu, jotka tarkoituksen toi. Ympäriltä tuntuu niin monet syyt pois kaikonneen. Mutta vieläkin oot niin kaunis. *** Niin paljon tunteita syvällä jossain, kadonneet multa. Enkä mä löydä niitä. En, vaikka kovasti etsin.." ..ja olo on tuhina. Pirullinen pieni nuha on saanut otteen musta.. olen nukkunut ja nukkunut.. ja miettinyt.. Hassua.. mä oon hereillä lauantaina tähän aikaan.. normaalisti nukkuisin vielä ihan rauhallisesti pari tuntia lisää.. kai tuo tuhinaolo tekee tämän.. ja ajatukset.. ne on sekavia.. on tietyllä tavalla rankkaa tukea ystävää erossa, kun joutuu käymään samalla uudelleen lähellä oman eron asioita.. ja joutuu tilanteisiin, jossa joutuu olemaan ns. normaalitilanteessa eksän kanssa. Niinkuin tänään tulee vastaan.. ja mä en halua sellaisia tilanteita. Mä olen mennyt jo.. niistä asioista niin pitkälle.. ja tiedän, ettei ne tule enää mun elämään.. mutta jotkin asiat saavat minut kuitenkin jännittyneeksi.. vaikea selittää.. Olen aina ollut vahva ja priorisoinut muut ihmiset korkealle mun elämässä. Ja mun on vain pysyttävä tässäkin tilanteessa vaikka se saattaa satuttaa mun sisintä. Mä pelkään päästää kuitenkin lähelle. Yhä kurkin suojamuurin takana.. Vai onkohan sinne vain niin helppo piiloutua.. ettei tarvi pelätä elämää niin paljoa.. vaikka toisaalta tiedän, että elän hetkessä.. synnyn uudelleen ja nautin. Ja haluankin nauttia. Koko ajan. Kaipa pitää välillä kuitenkin pitää kokea/tuntea vaikeita tunteita, jotta jatkaa matkaa vielä puhtaammin.. puhtaammin kohti sitä onnea.. mikä odottaa vielä siellä jossain. Mutta mä tiedän, että se tulee sieltä. Tunnen sen. Ja uskon siihen.. Niin paljon. Huuh.. taas tätä aamufilosofiaa... Toisaalta.. mun onni on myös nyt. Just tässä. Ääh.. mä meen keittämään lisää kahvia.. liian paljon ajatuksia..