Luin äsken tuossa lehteä, joka koskee kultaisia noutajia. Tuli ikävä omaa vanhaa herraa. Se on ollut sunnuntaista lähtien hoidossa maalla.. ja kun se on mun pieni oma karvapeppuni. Mun haukkupaukku. Huoh. Onneksi nään illalla kisojen jälkeen karvakorvan taas. Sitten rapsutan ja halin sitä paljon. Taidan käydä ostamassa minttusuklaata. Haukkuni tykkää siitä kovasti. Vähä noi katoo mua sekoksi täällä. Yks kaks olen huulet mutrulla ja kyyneleet silmissä. On vain niin isoiso ikävä. Mä en tiedä, miten koskaan kestän sitä hetkeä, ettei mun kultamuruni enää koskaan ole mun luona. En halua edes ajatella sitä. En vain pysty. Onneksi karvatassu on hyvässä kunnossa vielä. Ja mä rakastan sitä. Ihan hirveästi. Mun haukku. Mun nappisimmu. Ihana. Lentosuukkoja miljoona sinne maalle. *muiskis* Mun.

[Edit] Lupaan tehdä haukulle lasagnea ens viikolla. Se rakastaa sitä..