Mun uni.. mun toistuva uni.. joka on mun todellinen "märkä päiväuni". Mies unesta.. on olemassa.. mutta koskaan emme ole muutakuin kiusoitelleet toisiamme.. Mies unesta tuli viime keväänä elämääni ystävieni kautta.. ajankohta ei ollut oikea.. mulla oli vahva suojakilpi päällä.. ja torjuin ystävyydenkin.. Mies unesta ei kuitenkaan kadonnut elämästäni.. vaan jäi siihen.. aina hetkittäin.. kesällä taas elämä järjesti kohtaamisen kaukana kaukana täältä.. silloin ensimmäisen kerran tunsin sen jännitteen myös itse.. kaikki oli viatonta, mutta mieleenpainuvaa.. elämä oli kerinnyt järjestää hänelle nyt kilven, joka oli yksi syy ettei mitään voinut tapahtua.. toinen syy olin yhä minä ja minun tunteet. Pitkin syksyä aina välillä kohdattiin ja jännite pysyi, mutta en jäänyt enempää ajattelemaan sitä. Alkutalvesta taas kohdattiin..  muistan, kuinka hän käveli luokseni ja kun hän katsoi mua.. tuntui kuin maailmani olisi pysähtynyt siihen. Kaikki ne sanat, kosketukset.. jäivät taas mieleeni.. ja jännite jäi yhä elämään.. kaikki oli kaunista ja viatonta.. Tuli talvi ja elämä kuljetti molempia.. välillä hän otti yhteyttä ja mä häneen.. Eilen rauhallisessa Porvoossa keskellä hiljaisuuden.. hän hiipi taas ajatuksiini.. Tänään hän soitti ja kertoi muuttavansa mua vastapäätä.. Huomenna en tiedä, mitä ajatella.. koska kilvet on yhä olemassa.. Mutta ensi yönä uskon näkeväni taas tutun unen.. ja painan sormet huulille muistaen samalla ne suudelmat, jotka saivat hengitykseni hetkeksi pysähtymään..