Kävelen bussipysäkiltä kotiinpäin.. hengittelen raikasta ilmaa ja kuuntelen Uniklubin huomenna biisiä. Yritän hillitä itseäni, etten ala laulamaan.. kattelen naapureiden jouluvaloja ja mietin, kohta.. ihan kohta.. olen kotona. Minun koti. Ihana koti.

Avaan oven ja samantien se tulee.. tuoksu.. mmm.. eilen polttelin karpalontuoksuisia kynttilöitä. Rauhoittavaa. Uninen haukku kömpii hakemaan hellyyden rapsutukset ja tuhisee ettiessään lelua suuhun. Laitan jouluvalot päälle.. sytytän kymmenet ja taas kymmenet kynttilät.. napsautan saunan päälle.. vaihdan vaatteet ja etin tossut jalkaan. Siinä. Se tunne. Minun koti.

Etsin onnea on jokainen hetki -kirjasta kohdan:

Hellää huolenpitoa ei voita mikään - tee siis kodistasi levollinen ja sopusointuinen.

Koti merkitsee minulle paikkaa, jossa voin rentoutua täysin, nauttia elämän pienistä asioista, mennä piiloon pahaa ja kylmää maailmaa, olla yksin, kun niin tuntuu, istua kynttiläsaunassa saunahunajan tuoksu iholla, käpertyä peiton kanssa parvekkeelle kattelemaan tähtiä ja nauttimaan.. ahh aina niin vaarallisesta röökihetkestä.. Paikkaa, jossa voin istua ihan rauhassa koneelle ja kirjoittaa, höpöttää puhelimessa monta tuntia kertoen ystäville hassuimpia ajatuksia, mitä milloinkin päähäni saan, ihan mihin vuorokauden ajasta vaan ne saan.. lämpöä, omia tyynyjä, peittoja.. sänkyä.. Uih. Tuntuu hyvältä. Taidan mennä saunaan..