Tulin vähä aikaa sitten kattomasta
päitsiä. Vesikelit pilasivat pari etappia ja se jäi vähä harmittamaan,
kun mun tutut olisivat olleet kovia juuri niissä etapeissa.
Harmillista. Mutta hyvin heillä menee kuitenkin, toisena ja kolmantena
omissa luokissaan tällä hetkellä. Onneksi ei enää satanut vettä ja olo
oli ihan lämmin kelkkakamat päällä. Nyt posket on ihanan punaiset ja
muutenkin happimyrkytysolotila. Se olo on muuten yksi parhaimmista
oloista, kun on ollut paljon ulkona. Raukea ja pirteä samalla.
Sellainen jännä. Mun nilkasssa on nyt teippaukset. En pystynyt tänään
vielä kelkkailemaan. Eipä sääkään nyt ollut mitenkään paras
mahdollinen. Ei tod. Huomenna sitten, kun on luvattu aurinkoa ja pientä
pakkasta. Ja mä innostuin eilen taas parista punkkulasista. Kipeällä
nilkalla kyllä sissinä kävin tanssimassa. Tietenkin. Olenhan blondi ja
jääräpää. Ja tyhmyydestä sakotetaan. Valitettavasti. Eilen oli
sarjassamme taas outoja fiiliksiä. Mä en tajua, miksi saan niin paljon
erilaisia tunteita aikaiseksi ihmisissä. Yksi kysyi, et miten mä teen
sen. Mä olin ihmeissäni, et niin minkä.. No, et oot tuollainen. Öö..?
Aina, kun mä tulen jonnekkin, olen aurinko ja hymyilen. Musta hehkuu
kuulemma lämpö ja elämänilo. Mä kuuntelen kaikkia ja tuen. Ja kun multa
kysyy, mitä sulle kuuuluu, mä vastaan, että hyvää ja hymyilen. Myös
silloin, kun joku mun sisällä itkee. Mä kerroin olevani vain oma itteni
ja kyllä mä puhun mun sisimmästä.. mutta aika harvalle. En halua tuoda
omaa tuskaani turhaa muiden harteille. Oli vain jotenkin outoa.. että
niin moni puhui tästä samasta aiheesta eilen mulle. Yksi mies
sanoi mulle myös, että jos mä antaisin edes puolet mun energiasta tälle
kylälle, niin se valaisis puoli kylää. Ihanasti sanottu. Hymyilin
pitkään tolle sanonnalle. Mutta onhan tässä huonojakin puolia, kun olen
tämmöinen. Niin moni varattu ihastuu helposti muhun.. ja se ei ole
kivaa, kun yrittää saada toisen tajuamaan, et mulla on vahvat
periaatteet ja koskaan en halua ketään suoraan suhteesta. Enkä koske
varattuihin. Ja sellaisten ihmisten käytös saa mut surulliseksi, kun
mietin, että miltä iteltä tuntuis, jos mun rakas toimis samalla
tavalla. Onneksi noilla on käynyt hyvä tsäkä, kun se olen ollut minä.
Mä osaan jo käsitellä noi tilanteet. Ja kaikki jatkuu ystävänä, mutta
välillä piina jatkuu pitkän aikaa.. ja se ei ole kivaa.. ei yhtään. Ja
eilen Herra Fyysinen itki mulle.. se oli herkkätilanne. Olemme jotenkin
löytäneet tasapainon meidän välillä. Meillä on vahva ystävyys ja
molemmat tietää, että toinen on aina siinä. Mutta kumpikaan ei astu
toisen tielle. Vaan toivoo toisilleen onnea. Uskomatonta. Olen
onnellinen tuostakin asiasta. Koska välillä on ollut helvetin vaikeaa
Herra Fyysisen kanssa. Osaksi se on johtunut hänen nuoruudestaan.. ja
todella tulisieluluonteestaan. Mutta juuri meidän erilaisuuden ja
vaikeuden takia olemmekin olleet jo vuoden toisillemme tärkeitä. Nyt
vain pystyy myöntämään sen puhtaasti. Ja kun eilen hymyilin hänelle
samalla kun kuivasin sormillani kyyneliä hänen poskiltaan.. näin hänen
silmissä arvostuksen, jota ei riko mikään. Koskaan. Tiedän sen varmana.
No niin, neiti avautui. Heh. Ehkä toi ulkoilma sai mut hassuksi. Tai ei
ehkä vaan sai. Leppoista lauantai-iltaa.. mä lähden nyt saunaan.
Yllätys ;o)
lauantai, 1. huhtikuu 2006
Kommentit