Tulin vähä aikaa sitten kattomasta päitsiä. Vesikelit pilasivat pari etappia ja se jäi vähä harmittamaan, kun mun tutut olisivat olleet kovia juuri niissä etapeissa. Harmillista. Mutta hyvin heillä menee kuitenkin, toisena ja kolmantena omissa luokissaan tällä hetkellä. Onneksi ei enää satanut vettä ja olo oli ihan lämmin kelkkakamat päällä. Nyt posket on ihanan punaiset ja muutenkin happimyrkytysolotila. Se olo on muuten yksi parhaimmista oloista, kun on ollut paljon ulkona. Raukea ja pirteä samalla. Sellainen jännä. Mun nilkasssa on nyt teippaukset. En pystynyt tänään vielä kelkkailemaan. Eipä sääkään nyt ollut mitenkään paras mahdollinen. Ei tod. Huomenna sitten, kun on luvattu aurinkoa ja pientä pakkasta. Ja mä innostuin eilen taas parista punkkulasista. Kipeällä nilkalla kyllä sissinä kävin tanssimassa. Tietenkin. Olenhan blondi ja jääräpää. Ja tyhmyydestä sakotetaan. Valitettavasti. Eilen oli sarjassamme taas outoja fiiliksiä. Mä en tajua, miksi saan niin paljon erilaisia tunteita aikaiseksi ihmisissä. Yksi kysyi, et miten mä teen sen. Mä olin ihmeissäni, et niin minkä.. No, et oot tuollainen. Öö..? Aina, kun mä tulen jonnekkin, olen aurinko ja hymyilen. Musta hehkuu kuulemma lämpö ja elämänilo. Mä kuuntelen kaikkia ja tuen. Ja kun multa kysyy, mitä sulle kuuuluu, mä vastaan, että hyvää ja hymyilen. Myös silloin, kun joku mun sisällä itkee. Mä kerroin olevani vain oma itteni ja kyllä mä puhun mun sisimmästä.. mutta aika harvalle. En halua tuoda omaa tuskaani turhaa muiden harteille. Oli vain jotenkin outoa.. että niin moni puhui tästä samasta aiheesta eilen mulle. Yksi  mies sanoi mulle myös, että jos mä antaisin edes puolet mun energiasta tälle kylälle, niin se valaisis puoli kylää. Ihanasti sanottu. Hymyilin pitkään tolle sanonnalle. Mutta onhan tässä huonojakin puolia, kun olen tämmöinen. Niin moni varattu ihastuu helposti muhun.. ja se ei ole kivaa, kun yrittää saada toisen tajuamaan, et mulla on vahvat periaatteet ja koskaan en halua ketään suoraan suhteesta. Enkä koske varattuihin. Ja sellaisten ihmisten käytös saa mut surulliseksi, kun mietin, että miltä iteltä tuntuis, jos mun rakas toimis samalla tavalla. Onneksi noilla on käynyt hyvä tsäkä, kun se olen ollut minä. Mä osaan jo käsitellä noi tilanteet. Ja kaikki jatkuu ystävänä, mutta välillä piina jatkuu pitkän aikaa.. ja se ei ole kivaa.. ei yhtään. Ja eilen Herra Fyysinen itki mulle.. se oli herkkätilanne. Olemme jotenkin löytäneet tasapainon meidän välillä. Meillä on vahva ystävyys ja molemmat tietää, että toinen on aina siinä. Mutta kumpikaan ei astu toisen tielle. Vaan toivoo toisilleen onnea. Uskomatonta. Olen onnellinen tuostakin asiasta. Koska välillä on ollut helvetin vaikeaa Herra Fyysisen kanssa. Osaksi se on johtunut hänen nuoruudestaan.. ja todella tulisieluluonteestaan. Mutta juuri meidän erilaisuuden ja vaikeuden takia olemmekin olleet jo vuoden toisillemme tärkeitä. Nyt vain pystyy myöntämään sen puhtaasti. Ja kun eilen hymyilin hänelle samalla kun kuivasin sormillani kyyneliä hänen poskiltaan.. näin hänen silmissä arvostuksen, jota ei riko mikään. Koskaan. Tiedän sen varmana. No niin, neiti avautui. Heh. Ehkä toi ulkoilma sai mut hassuksi. Tai ei ehkä vaan sai. Leppoista lauantai-iltaa.. mä lähden nyt saunaan. Yllätys ;o)