Tällä hetkellä, duunin jälkeen.. Olo on väsynyt.. ja yritän ravistaa päästäni päivän tapahtumat pystymättä siihen kuitenkaan. On jännää, et jos et ole tehokas duunissa, saat kitinää jne.. mutta oleppas tehokas, niinkuin mä olen.. huomaat, että sulla on kolmen ihmisen duunit päällä ja mietit, miten sun aika riittää vuorokaudessa. Mä pelkään nyt itseni puolesta, että rikon itteni duunin takia. Tänään tuli taas yhden ihmisen hommat lisää.. mä olin jo aiemmin kieltäytynyt ottamasta vastaan niitä, mutta eipä mua paljoa kuunnella. Olen kuulemma niin hyvä. Hyvä? Mitä hyvää on hajoittaa ittensä duunin takia? En ymmärrä. Huomenna menen ja kerron, etten ota sitä vastaan ja jos se menee vaikeaksi, niin en ota mitään vastaan ja katoan. Piste. Mä en halua rikkoa itteäni, en duunin enkä miehen takia. Mä en halua rikkoa itteäni minkään takia. Mä haluan elää ja olla terve. Mä haluan nauttia kaikesta mitä teen. Mä en jaksa aina, aina, aina ressata jostain. Mä en vain jaksa. Vituttaa olla neiti pirteä päivänsäde. Mä en saa koskaan rauhaa.. en ikinä. Mun oletetaan olevan jotain käsittämätöntä. Miksei kukaan voi tajuta, että mä olen pieni ihminen, jolla on myös rajalliset voimavarat. Mä olen avoin, iloinen luonne, joka on kuitenkin käynyt helvetin läpi toissa vuonna. Ja jokainen asia, joka muistuttaa mua siitä vuodelta.. saa mut panikoimaan. Mä pelkään, ettei mulla ole toiste niin paljoa voimia nostaa itteni takas elämään. Ja pienikin pelko siitä, saa mun masun kipeäksi ja rinnassa olevan möykyn repeämään. Miksen saa olla rauhassa. Mä en muuta pyydä. Antakaa mun elää, mä en halua viedä itteäni pimeyteen. Mä rakastan valoa. Mä rakastan myös itteäni.

[Edit] Okei.. otsikko&teksti ei tainnut nyt kohdata.. ne vain tuli ulos musta.. otsikkosta kaksi toteutuu tällä hetkellä, leffat kohta.. sekavaa. Sori.