Neiti taapertelee vielä kaksi päivää lääkehuurussa ja sitten kai on taas oma ittensä pikkumyynä. Siihen asti mä hymyilen, kun kaikki tuntuu aika lepposelta.. utuiselta.. pehmeältä.. Ihme nappeja se lääkärisetä antoi, varoitteli kyllä, et älä aja autoa.. joo, ihan heti ei tulisi mieleen tässä olotilassa.. taidanpa kiivetä sänkyyn ja upota sinne pehmeyteen unille. Jotain syvää piti kertoa, mutta nyt en saa siitä kiinni. Myöhemmin sitten..