Mulla on nyt jotenkin sellainen erittäin jääräpääolo. Just sellainen, et mä voisin keskustella antaamuksella just nyt. Mä kaipaankin sellaisia keskusteluja, missä saa erinäkökantoja kaikkeen. Just sellaisia.. intohimoisia mielipidekeskusteluja. Mä oon hyvä niissä. Kyseenalaista kyllä kaiken. Ja osaan väitellä hellällä tavalla. Tollaisia keskusteluja kaipaan parisuhteesta. Kun ihminen tuntee toista jo niin hyvin, et tietää toisen mielipiteitä/arvoja/tunteita/skitsoiluja.. Keskustelut on silloin ihan loistavia. Ystävien kanssa ei ihan sellaisia kuitenkaan saa koskaan aikaiseksi. Sekin on nautinnollista, mutta eri tavalla. Mä olen tulisielu, joka etsii elämäntarkoitusta. Mustavalkoisena jääräilen välillä vaikka voin olla väärässäkin. Onkohan tämmöisen asian huomaaminen taas yks askel kohti tulevaa onnea. Toivottavasti. Kritteerilistan priorisointi muuttuu. Alan pitämään jo keskusteluja hellänä. Kaipaamaan niitä. En jaksa jauhaa sitä järjetöntä analysointia naisten kesken. Kun se on niin turhaa. Haluan joutua myöntymään, kun olen väärässä. Haluan siis vastusta. Ja haluan olla vastus. Ja haluan päättää sen jääräilyn suukkoihin ja helliin silityksiin.. Niin. Taas on "minä haluan" -päivä. Hmph.

[Edit] Piste.