Pitkästä aikaa sarjassamme "viduddaa" kirjoitus. Pakko avautua. Argh, että miehet on hankalia. Mie haluaisin pomppia tasajalkaa mun esimiesten päällä ja samalla kiljua "mitä viddua sä haet tällä jutulla" tai "enkö mä nyt voisi saada työrauhan jo pliis" tai "joojoojoo.. tiietään, kaikilla meillä on visiot". Mua ärsyttää, ärsyttää ja ärsyttää. Saan niin käsittömättömän tyhmiä (oikeasti) maileja ettei mitään rajaa, olen raahautunut duuniin pirteänä todella aikaisin, istunut päivän palavereissa silmiäni pyöritellen, sanonut muutamat valitut sanat puhelimessa kun joskus vain menee yli ja tullut kotia about 20 min sitten. Kuitenkin tärkein asia jäi tekemättä, joka joudun nyt sitten ylikilttinä raahaamaan mukanani lappiin, johon lennän keskiviikko -> torstai välisenä yönä. Aivanko mulla ei olisi ollut mitään muuta tekemistä siellä. Olisi ollut niin ihanaa viettää aikaa perheen kanssa siellä ja valmistella rauhassa yhdet valmistujaisjuhlat. Mutta ei. Suosittelen kaikille 2+1 esimiestä, ei tarvitse pelätä että jää vapaa-aikaa muuhun. Ei todellakaan. Lisäksi suojelet osastoasi ja poikiasi kynsin & hampain. Vie aika hyvin puhtia tästäkin ylipirteydestä. Vastuu tuo tuskaa. Taidan muuttaa Tampereelle ja avata pienen viihtyisän kahvilan. Mennä aamulla aikaisin duuniin, leipoa ja tehdä päivän herkut ite, hymyillä asiakkaille tarjoten heille samalla erikoiskahveja, siivota idyylinen ja viihtyisä kahvila ja kävellä "kotiin" hymy kasvoilla muistaen, kuinka monta ihmistä sain tänäänkin hymyilemään. Unelmia, haaveita.. riks ja paluu todellisuuteen osa 477, pakko alkaa taas siivoamaan.. ennen sitä haluan kuitenkin kahvia ja tuo mun haukkupaukku ei osaa vieläkään sitä keittää, niin pitää mennä ite. Surullista.. tässä kohtaa kaipaisin hellyyttä ja silityksiä. Nyyh.