Tiedättekö sellaisen hassun ilmeen.. harmoonisen ja seesteisen.. ja kuitenkin utuisen. Sellainen minulla on nyt. Olo on myös tosi herkkä.. ei tarvisi isoa asiaa, kun kyyneleet valuisivat ja kroppa tärisis. Tuntuu niin hyvältä jo nyt.. mielettömän hyvältä. Olen horjunut välillä minun ajatusten kanssa.. minun uskoni kanssa.. asioihin.. ja kun tämä päivä nyt koitti.. tuntuu uskomattomalta huomata olevansa oikeassa. Oikealla tiellä. Oikeat ajatukset. Ja se mun naivius, herkkyys kaikkeen. Se että ole minä. Ja kuitenkin hengissä kaiken tämän jälkeen. Ja kaikki järjestyy. Käsittämätöntä, kuinka oikeassa mun vaistot ovat olleet. Ja kuinka olen saanut rauhoitettua itteeni odottamaan vaikka se on niin hiton vaikeaa ollutkin.. Olen yleensä niin mielettömän kärsimätön.. liian kärsimätön. Mutta mä olen kasvanut.. taas. Monta kuvitteellista senttiä. Olen siis varmaan jo yli 160 cm.. siis kuvitteellisesti. Ihana ajatus. Ja ilman korkoja. Koko päivä on ollut kuin unelma. Ja tällä kertaa mä elin sitä unelmaa. Oikeasti. Enää se ei ollut pelkkiä pilvilinnoja. Ei enää. Nyt se oli todellisuutta. Ja se tuntuu hyvältä. Ehkä mulle sittenkin on paikka tässä maailmassa. Oma pieni paikka, jossa on mun elämän tarkoitus. Ja nyt kuljen kohti sitä vahvasti. Annan tuulen viedä mut mukanaan ja olen yhä avoin. Ymmärrän. Tunnen. Näen. Vaistoan. Ja olen onnellinen. Eikö se ole se kaikkein tärkein asia kaikessa. Onnellisuus. Minusta on. Kohta nousen tästä ja menen saunaan.. heitän kipakat löylyt ja katselen pienestä ikkunasta, kun lunta sataa hiljalleen.. suljen silmäni ja unohdan ajan.. keskityn siihen hetkeen.. siihen tunteeseen.. enkä päästä itseäni unohtamaan sitä.. koska se tunne antaa mulle voimia vaikeina hetkinä.. jolloin en löydä muuten lohtua muualta.. kuin itsestäni.. levitän iholleni saunahunajaa ja annan sen rentouttaa lisää.. ja tunnen pienen imelän hunajan tuoksen nenässäni.. ja hymyilen.. elämälleni. Minulle ja minun elämälleni.