Löysin Herkulta Tiian keksimän loistavan idean meemin Uusikoille. Eteenkin, kun se oli keksitty masu pinkeenä :o) Harvoinpas mä kirjoittelen tuntikausia uutta kirjoitusta tänne. Kirjoituksen jälkeen tuli kaikkensa antanut -fiilis. Jännästi se "avaa" mua. Otin oppia konkareilta ja lisäsin sen tuonne sivuihin nimellä Hanin fact file.. Blogini on kuitenkin vielä niin uusi. Kulkee vielä lapsen askelin. Pienin ja haparoivin. Kirjoittaminen on tuntunut hyvältä. Ensimmäisen kerran, kun koin tämän myös terapeuttisena oli kirjoittaessani juttuja Pieniä asioita ja suuria ajatuksia. sekä Mä olen niin pieni.. .
 
Muistin tuossa illalla yhden runon nuoruudestani.. Se kosketti mua jo silloin. Yhä se saa minut herkistymään ja hymyilemään. Ehkäpä mä jonain päivänä voin tuntea runon tavalla. Ainakin toivon. Yhä odottaen etsimättä.
 
Rakastaa voi monella tavalla.
 Kovasti, hellästi.
 Yhtä, monta.
 Paljon, vähän.
 Joskus, nyt ja aina.
 Minä rakastan sinua, vain sinua.
 Kovasti, hellästi, nyt ja aina.
 
Näihin sanoihin on hyvä päättää päivä. Hyvää yötä ja tuhisevia kauniita unia. Joskus on nukuttava, niin miksei just nyt..? Bye. Tämän kirjoituksen kirjoitin viime yönä ja juuri ennen julkaistamista, vuodatus otti ja tilttas. Eli huomenta :o)