Mä havannollistan tuon pienen pöön. Se on sellainen varovainen kysymys.. hiljaisella äänellä "pöö..?" Tuli oikeasti sellainen olo, kun tuli kirjoittamaan/lukemaan aamulla näitä blogeja. Vähä semmoinen (huulet vääntyy mutrulle.. kipristelen nenää.. simmut tapittaa isona..) et, huhuu.. olen pihalla kaikesta niin lahjaasti. Todella lahjakkaasti. Hirveesti kaikki on kerinneet kirjoitella. Ja mä vaan olen ollut joka puolella. Huh. Olokin on yhä sen mukainen. Oudosti kerkiää irtautumaan kaikesta parissa päivässä. Jopa niin hyvin, että miettii ihmeissään, mihin kohtaan mun elämä jäi perjantaina. Ja kaikki tuntuu niin kaukaiselta. Kelataanpas takaisinpäin. Hurrrr.. joo.. tuossa kohtaa pääsin duunista ja ajoin kovaa kohti Porgåa. Niin kelkkakisat, oli kivaa.. mut helvetin kylmä. Teki tosi hyvää mun nuhalle. Tuhinaolo siis jatkui.. Ai niin, hassua! Törmäsin siellä siihen partatyyppiin.. se oli vain hetkellinen näkeminen. Mä jatkoin matkaa.. eipä se ois mun lähelle edes päässyt.. olin kolmen suojelusenkelin ympäröimänä. Enkä ois jaksanut selitellä niille, kuka toi on. Nooh.. kisoista mutsin ja faijan luo yöksi ja aamulla mä heräsin (!) ilman kelloa ennen seitsemää ja sitten olikin säpinää. Oltiin maalla pari tuntia siitä eteenpäin ja parin pysähdyksen kautta "tukikohtaan" ystävälle. Kiireenvilkkaa kelkkakamat päälle ja kisoihin. Yhä siis huuh. En ajanut kisaa. Pieni pettymys, mutta en. Ei ollut sellainen olo, et lähden vetämään äijien kanssa, kun naisten sarjaa ei sitten saatu aikaiseksi. Mutta.. vielä on aikaa. Ja toivoa en ole heittänyt. Ikuna. Tuli ajeltua pikkuisen kelkalla.. ja kaikkea. Tuohon iski sensuuri nyt rankkalla kädellä. Ei pysty kirjoittamaan tähän aikaan maanantaina kaikkea. Liian rankkaa. Mut eilen tulin sitten illalla himaan ja olin ihan sippi. Olen sitten taas palelluttanut itteni tosi hyvin (eikä varmaan auttanut se pikkutoppi päällä pakkasessa seisominen lauantaiyönä niinkuin yhtään) Yskin koko viime yön ja yritin pysyä hengissä. Ja mulla on selkä ihan paskana.. (hyvä TUM! yhdessä patissa.. pitäisköhän nyt jo ostaa se selkätuki..) Näin. Hengissä vaikkakin vähä siipirikkoisena.. Mutta yhä enkelinä. Elämä on vain välillä rankkaa, mutta aina ihanaa..