"Istun pehmeällä matolla ystävän luona.. ilmassa leijuu iloinen puheensorina ja katselen ympärillä olevia ihmisiä.. ystäviä.. ja hymyilen. Jokaisen heidän päällä riippuu näkymätön, punainen, pehmeä sydän langalla katosta. Jokainen heistä tuo omalla olemuksellaan pienen valon siihen huoneeseen ja yhdessä ne kaikki valaisee koko huoneen. Winamp arpoo musiikkia koneelta ja huulet kaartuvat laulamaan Bon Jovin tahtiin. Käännän katseeni ikkunaan. Mietin, mitä kaikkea hyvää olen tehnyt elämäni aikana, kun olen ansainnut nämä ihmiset elämääni. Juuri nämä ihmiset, jotka ovat jokainen niin erilaisia ja samalla kuitenkin se pieni valo yhdistää meitä kaikkia. Siirrän katseeni takaisin kasvoihin, jotka katsovat minua tutkien. Kuin arvaillen, mitä ajattelen.. Hymyilen ja käännän päätäni kallelleen.. nirpistän nenään ja silmäni menevät ilkikurisen vinoon. Hymyyni vastataan hymyllä, joka paljastaa täydellisen valkoisen hammasrivistön. Sellainen hymy saa perhoset masussa liikkeelle.. Katselen hymyilijää silmiin ja toivon, ettei se hymy muutu koskaan.. Ettei mikään maailmassa ole niin pahaa, että se saisi tuon täydellisen hymyn katoamaan tai muuttumaan. Nousen ylös lattialta ja kävelen hakemaan lisää kahvia.. hymyilijä tulee perässä ja  kysyy jotain pieniä sanoja.. vastaan pienellä käheällä äänellä jotain takaisin.. samalla kuin pienet perhoset yrittävät viedä mua korkeammalle.. tarraudun sormillani tiskipöydän reunaan, etten nouse ilmaan.. ja käännän taas katseeni ulos.. hymyilijä koskettaa ihoani kevyesti ja jatkaa matkaa ohitseni takaisin.. Mä menen seuraavaan huoneeseen.. istun pöydälle ja heiluttelen jalkoja katsoen yhä katosta roikkuvia pehmeitä, punaisia sydämiä. Nyt ne ovat oikeasti olemassa.. juuri siinä.. silmieni edessä. Uppoudun tutkimaan niitä yksitellen.. niitä on kahdeksan.. ja ne tuovat mieleeni tähtitaivaan.. sydämien tähtitaivaan.. Hymyilijä tulee luokseni ja katsoo mua kysyvästi.. Mä kysyn häneltä, onko hän koskaan nähnyt tuollaista näkymää aiemmin edessään.. Hän katsoo sydämiä ja myöntää ettei. Hetkeksi hänen kasvot muuttuvat totiseksi katsellessaan sydämien tähtitaivasta.. ja kun hän kääntää taas katseensa muhun.. nään, kuinka ne taas sulavat ja hymyilevät minulle.. ja mä hänelle.. Jos joku kysyy.. millainen pääsiäinen mulla oli, niin voin vastata, että "kiitos.. sydämellinen ja pehmeä.. mutta myös nostattava ja rikas.. paras pääsiäinen koskaan..""

Neiti on väsynyt. On haikeaa palata normaaliin rytmiin kaiken ihanan jälkeen.. oli hetkiä, jolloin oli rauhallista ja oli hetkiä, jolloin piti elää ihan täysiä. Molemmat tasapainottivat ja toivat sen värin siihen pääsiäiseen. Yksi monista ihanista kokemuksista oli reissu tampereelle. Uskomattomia ihmisiä, uskomaton kaupunki. Kiitos, eteenkin niille kahdelle, jotka bongasivat meidät vaihtamasta vaatteita stadionin  parkkipaikalta ja antoivat meille mahdollisuuden katsoa peilistä. Ja kiitos POTF. Olitte ihan ykkösiä.

Tätä pääsiäistä en unohda koskaan.  Se oli lupaus.