Mietin johtuuko tää pieni väsymys pimeydestä, lumen puutteesta vai siitä, että kuuluu vain olla väsynyt. Jouluressiä. Mä en kyllä koe, että olisin kovinkaan ressaillut asiasta tänä vuonna. Ennemminkin olen kuullostellut itseäni ja tunteitani. Joulun on herkkää aikaa ja myös tunteita sekoittavaa aikaa. Nousee paljon muistoja pintaan. Helliä. Kauniita. Ja ehkäpä juuri niiden takia, olen ollut erityisen herkkänahkainen. Eli kiukkupeppu. Läheiset ja ystävätkin ovat saaneet osan siitä. Mutta myös vähän "oudommatkin" ovat saaneet tuntea minun tulisuuden. Kun pieni pää on varustettu mustavalkoisella ajatusmaailmalla ja siihen liitetään eri tunne skaalat. Alkaa paketti olemaan hyvin kasassa. Vain pieni varoitusvalo puuttuu.. Just sellainen, mitä Anada toivoi naisille, että tietää milloin pitää varoa. On vaikeaa olla välillä itsensä kanssa, kun niin pienet asiat saa kipinän syttymään. Ja ennenkuin kukaan kerkeää edes kissaa sanoa, olen tehnyt jo jotain sellaista, mitä kadun 10 minuutin päästä. Niinkuin eilenkin. Anteeksi. Joskus vain toivon, että voisin olla helpompi luonne. Vähemmän tulisielu. Enemmän harkitseva. Elämä olisi varmasti rauhallisempaa. Eikä tulisi sitä pahaa mieltä, kun on sähissyt turhasta. Silmät painuu jo melkein väkisin kiinni.. kai se on kiivettävä sänkyyn ja käperryttävä tyynyjen ja peittojen sekaan. Hyvää yötä ja kauniita unia. Tuhinahaukku nukkuu jo.. nyt on minunkin vuoro..