Tämän päivän olen ollut täysin yksin. Koko päivän. Valehtelen, aamulla olin neljä tuntia suihkuni kanssa, kun nukuin siellä.. olo_oli_niin_kauhea. En suosittele kenellekkään punaviinin ja valkoviinin sekaisin juomista. Mä olin varma, etti mua enää ole iltapäivällä sen laattaamisen jälkeen. Kun varovasti heräsin 7 aikaan illalla, tuntui hassulta. Tosi yksinäiseltä. Ja tyhmältäkin. Se ahdistus, mikä sai mut eilen hakeutumaan pois tästä kaikesta, että saisin tilaa ajatuksilleni, oli kadonnut. Jäljellä oli vain ikävä. Tyynyissäni, peitoissani tuoksui yhä hän.. vaikka viime yönä hän ei ollutkaan vieressäni. Jokin kouraisi sisintäni. Hänestä on tullut tärkeä. Huomaamattomasti. Ja mä ikävöin häntä. Onni&kaipuu. Tulevaa rakkauttako..? En tiedä. Läheisyyttä. Haleja. Juuri sitä kaikkea, mistä Hurinakin tänään kirjoittaa. Hurinan bileissä oli tosi kivaa, ihania ihmisiä, tiivis intiimitunnelma, paljon juttelua, enemmän naurua. Tykkäsin. Vaikka ekana pelkäsin tulla esiin tekstini takaa. Kiitos siis Hurinapurina pienelle bileistä. Ja kaikille muillekkin. Haleja.. Mä taidan lähteä perinteiseen kynttiläsaunaan ja hypätä sen jälkeen peittoni alle. Painaa kasvoni tyynyihini ja nuuskia. Tänään hänellä on aikaa itselleen ja ajatuksilleen.. joitakin niistä olen saanut viesteillä.. filosofista tekstiä molemminpuollin on tullut. Tunnen siis yhä onnen sisälläni. Ja hellyyden. Uih.. nyt voisi kyllä rutistaa vaikka miljuuna ihmistä kasaan. Olen halikone. Ja yhä darrassa. Unia.. ;o)