Nyt stop. Just siihen. Laita kuvitteellisesti silmät kiinni.. Ajattele pientä viihtyisää kotia, joka on sisustettu pääkohdin mustavalkoiseksi, mutta siellä on pieniä pehmentäviä värejä, esineitä, asioita seassa. Kuvittele itsesi keskelle olohuonetta, näät edessäsi ruskean nahkasohvan, joka lepää tummansinisen pehmeän maton päällä.. nostat katsetta ja näät keittiön.. ja makuuhuoneen.. kuulet musiikkia.. joka täyttää koko kodin.. se tulee sopivan lujalla.. juuri sillä voimakkuudella, mikä tarraa kiinni suhun.. se kietoutuu suhun.. ja sun on ihan pakko alkaa liikkumaan sen mukana.. ekana ihan hitaasti.. upotat sormet hiuksiisi.. silmät painuu kiinni.. haet rytmiä ja alat liikkua nopeammin.. koko vartalo lähtee mukaan.. unohdat ajan, paikan.. keskityt vain musiikkiin.. kuuntelet sanoja.. olet niitä sanoja.. puret huulia silmät yhä kiinni.. se musiikki vain vie ja vie ja vie ja vie sua.. tanssit kuin maailmassa ei olisi mitään muuta kuin sä ja se musiikki.. kuulet vain ne kaksi biisiä vuorotellen repeatinä.. Olavin "Me ei kuolla koskaan" ja "Aina siellä".. valtaat sillä tanssilla koko kodin.. ja se musiikki valtaa sut kokonaan.. tanssit joka huoneessa.. ja kun säpsähdät, avaat silmät ja katsot kelloa.. huomaat, että olet tanssinut tunnin.. niitä kahta biisiä.. ja sä hymyilet, olo on mieletön.

Näin. Tällä tavalla jatkui mun päivä siitä hetkestä, kun tulin kotia duunista ja laitoin vähä Olavia soimaan. Mä olen onnellinen näistä hetkistä.. Mä olen onnellinen sekopää sinkku. Tervetuloa tällä tavalla hetkeksi minun maailmaani ;o)